Elämänvaiherajaus tulee vammaispalvelulakiin
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on hyväksynyt elämänvaiherajauksen vammaispalvelulakiin. Eduskunnan tulee hyväksyä laki vielä täysistunnossa. Kuuloliitto suhtautuu rajaukseen kielteisesti, mutta katsoo, että lain toimeenpanossa voidaan vielä vaikuttaa siihen, ettei laki johda ikääntyneiden kuulovammaisten syrjintään.
Kuuloliitto esitti valiokunnalle antamassaan lausunnossaan, että jos elämänvaiherajaus hyväksytään lakiin, tulee huomioida seuraavaa:
- Lain toimeenpanossa tulee puuttua soveltamisohjeisiin ja -käytäntöihin, jotka syrjivät iäkkäitä vammaisia.
- Hallituksen tulee pikaisesti selvittää, millä lainsäädännöllä varmistetaan
ikääntyneiden kuulovammaisten paloturvallisuus.
Lisäksi Kuuloliitto esitti muutamien muiden vammaisjärjestöjen tavoin, että elämänvaiheen rinnalle olisi tuotu yksilöllisempi elämäntilanteen käsite. Valiokunta ei kuitenkaan tehnyt tätä muutosta lakiin.
Syrjivät soveltamisohjeet ja -käytännöt
Kuuloliiton saamien tietojen mukaan elämänvaiherajaus yhdessä tämän vuoden alusta voimaan tulleen soveltamisalan tiukennuksen kanssa on jo vaikuttanut kielteisesti vammaispalvelujen myöntämiseen iäkkäille kuulovammaisille.
Esimerkiksi Lapin hyvinvointialueella on suunniteltu ikääntyneiden kuulovammaisten kategorista siirtämistä pois vammaispalvelujen piiristä kokonaan sosiaalihuoltolain mukaisten palvelujen piiriin. Tällainen kategorinen ulossulkeminen iän tai yleistetyn elämänvaiheen perusteella on YK:n vammaissopimuksen, yhdenvertaisuuslain ja perustuslain vastaista syrjintää ja siihen tulee puuttua lain toimeenpanon ohjauksessa.
Hyvinvointialueilla tulee muistaa, että vaikka lievät kuulonalenemat ovat ikääntyneillä yleisiä, ikääntyneenä ilmenevä, palvelutarvetta aiheuttava kuulo- tai näkövammaisuus tai niiden yhdistelmä ei ole normaalia ikääntymistä, vaan YK:n vammaissopimuksen tarkoittamaa ja sopimuksen määritelmäartiklassa olevaa aistivammaisuutta. Myös korkein hallinto-oikeus (KHO 2016:197) on todennut tämän.
Miten käy paloturvallisuuden?
Tällä hetkellä sisäasianministeriö ja paloturvallisuusviranomaiset ovat siinä käsityksessä, että kaikki ikääntyneet kuulovammaiset saisivat kuulovammaisten hälytysjärjestelmän vammaispalveluina. Kuuloliittoon tulleet yhteydenotot korostavat kuitenkin nimenomaan hälytysjärjestelmien saamisen merkittävää vaikeutumista. Huolena on, että elämänvaiherajaus tulee entisestään heikentämään tilannetta.
Suomi on sitoutunut kaikkien kansalaisten, myös ikääntyneiden kuulovammaisten, paloturvallisuuden varmistamiseen ja palokuolemien ehkäisemiseen. Säästämällä kuulovammaisten tarvitsemasta paloturvallisuuslaitteista, vaarannetaan myös heidän lähellään asuvien turvallisuus. Hallituksen tulee siksi pikaisesti selvittää, millä muulla lainsäädännöllä varmistetaan tarvittaessa ikääntyneiden kuulovammaisten paloturvallisuus.
Kuuloliitto kerää tällä hetkellä kyselyllä tietoa siitä, saavatko kuulovammaiset tarvitsemansa hälytinjärjestelmät. Pääset vastaamaan Kuuloliiton paloturvallisuus-kyselyyn tästä. Kysely on auki 11.1.2026 asti.
Nyt tehtävät lakimuutokset voivat tuoda myös parannusta nykytilanteeseen
Vammaispalvelulain uusimassa versiossa korostetaan uudella tavalla sitä, että jokaiselle vammaispalveluita hakevalle henkilölle on tehtävä yksilöllinen arvio osana palvelutarpeen arviointia. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisen vammaispalvelua hakevan tilannetta ja tarpeita tulee arvioida yksilöllisesti, eikä hänen oikeuttaan vammaispalveluihin voida päättää pelkästään iän tai kuvitellun elämänvaiheen perusteella. Kaikenlaiset kategoriset ulossulkemiset ovat siis kiellettyjä.
Kuuloliitto on kuitenkin huolissaan siitä, millä osaamisella ja kriteeristöllä arviointi yksilöllisestä tarpeesta ja palveluiden myöntämisestä tehdään. Käynnissä olevat suunnitelmat tuoda RAI-arviointia vammaispalveluihin on YK:n vammaissopimuksen vastaista ja kohtelee eri vammoja eriarvoisesti. RAI-arviointi ei sovellu esimerkiksi aistivammojen arviointiin, eikä sitä siksi saa siihen käyttää. Kuuloliitto on esittänyt, että vammaispalvelujen palvelutarpeen arvioinnissa hyödynnetään sen sijaan ICF-lähestymistapaa.
Tietoomme on tuotu esimerkiksi tapaus, jossa kuulovamman vuoksi vammaispalvelua hakeneelle henkilölle tehtiin arviointi itsenäisestä liikkumisesta, peseytymisestä ja ruokailusta. Näissä toiminnoissa suoriutumisen perusteella tehtiin päätös, ettei tarvetta vammaispalvelulle ole, vaikka vammaispalvelua oli haettu kuulovamman vuoksi. Huolta aiheuttavat myös eri hyvinvointialueilta tulevat tiedot siitä, että päätöksiä tekevät sosiaalityön ammattilaisten sijaan epämääräiset asiakasohjausryhmät.
Sillä, miten lakia tulkitaan ja sovelletaan hyvinvointialueilla, on siis paljon merkitystä sen suhteen, toteutuvatko kaikkien eri vammaisryhmien perus- ja ihmisoikeudet.
Tärkeä parannus on myös se, että lain perusteluissa eli lain tulkintaa ja soveltamista ohjaavassa tekstissä huomioidaan nyt kuulovammaisten lasten ja heidän perheidensä tarve vammaispalveluna myönnettävään valmennukseen jo varhaislapsuudesta lähtien. Kuuloliitto kiittää sosiaali- ja terveysministeriötä siitä, että he huomioivat tämän muutosesityksen, josta Kuuloliitto jo aiemmin lausui.
Lisätietoja
Asiantuntija Anniina Horto-Lönnqvist, puh. 044 752 5561, anniina.horto-lonnqvist@kuuloliitto.fi.