Vammaistutkimusta on puolustettava tiukasti myös Suomessa
Presidentti Donald Trumpin hallinto on Yhdysvalloissa hyökännyt vammaistutkimusta ja -tutkijoita kohtaan. Trump asetti heti virkaan astuttuaan monimuotoisuusohjelmia vastustavan asetuksen, joka määräsi liittovaltion virastoja lakkauttamaan kaikki DEI- eli monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja osallisuus -ohjelmat. Asetuksesta seurasi pitkiä kiellettyjen sanojen listoja, jotka määrittelevät DEI-aihepiiriin liittyviä sanoja ja ilmaisuja, joita ei saa enää löytyä julkisten tahojen tai niiden rahoittamien hankkeiden verkkosivuilta, hakemuksista, työn kuvauksista ja muista materiaaleista.
Listoilta löytyy sellaisia sanoja kuin vammainen, vammaisuus, syrjintä, yhdenvertaisuus ja esteettömyys.
Helsingissä 7.-9.5. järjestetyssä NNDR:n (Nordic Network on Disability Research) konferenssissa ajatus vammaisuuden ja siihen liittyvän työn ja tutkimuksen sensuroimisesta tuntui kaukaiselta. Helsingin yliopistolle oli kokoontunut yli 700 vammaistutkijaa ja muuta aiheesta kiinnostunutta ympäri maailman Yhdysvaltojen tilanteesta muistutti kuitenkin apulaisprofessori Margaret Price Ohion yliopistosta.
Price siteerasi esityksessään yliopiston presidenttiä Ted Carteria, joka ilmoitti helmikuussa muutoksista yliopiston toiminnassa. Carterin mukaan yliopiston oli sopeuduttava uusiin DEI-vastaisiin linjauksiin ja lopetettava siihen liittyviä toimintoja.
Vaikka vastaava toiminta tuntuu tällä hetkellä mahdottomalta Suomessa, emme voi ottaa mitään itsestäänselvyytenä. Euroopassa on jo nähtävillä vakavaa taantumusta esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä naisten oikeuksien osalta. Myös kansalaisjärjestöjä vastustava liikehdintä on aktivoitunut.
Konferenssista jäi kuitenkin päällimmäisenä tarmokas olo. Erityisesti mieleeni jäivät tutkimukset kuulovammaisten mahdollisuuksista ja esteistä osallistua työmarkkinoille (tutkimukset Hollannista, Unkarista ja Norjasta), vaaleissa ehdolle asettumisen saavutettavuudesta Iso-Britanniassa sekä ikääntyneiden vammaisten asemasta vammaispalveluissa Suomessa. Surullisella tavalla hätkähdyttäviä olivat tutkimustulokset opaskoiran käyttäjien kokemasta syrjinnästä: tutkimuksen mukaan jopa joka neljäs opaskoiran käyttäjä on joutunut viharikoksen uhriksi Ruotsissa.
Laadukas vammaistutkimus on tärkeässä roolissa vammaisten ihmisten oikeuksien edistämisessä. Suomessa ongelma esimerkiksi paraikaa käynnissä olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon priorisointityössä on se, ettei meillä ole riittävää tietopohjaa muun muassa kuulonkuntoutuksen vaikuttavuudesta. Me Kuuloliitossa saamme todistaa lähes joka päivä sitä, että riittävät kuntoutus- ja muut sote-palvelut ovat vaikuttavia. Palveluiden puolustamisessa auttaa kuitenkin merkittävästi, jos aiheesta on saatavilla myös tutkimustietoa. Siksi meidän vammaisjärjestöjen on puolustettava tinkimättömästi vammaistutkimusta.
Blogin on kirjoittanut Kuuloliiton asiantuntija Anniina Horto-Lönnqvist. NNDR:n konferenssiin osallistui myös kehittämispäällikkö Anniina Lavikainen.