Valtakunta kansalaisjärjestöistä!
”Kun aloitin puolivuotisen ammatillisen kuntoutuksen Kuuloliitossa kuluvan vuoden huhtikuussa, ei kolmas sektori tai järjestöala sanonut minulle erityisesti mitään. Tiesin useita järjestöjä ja liittoja nimeltä, ja tiesin, että tällaisten liittojen alaisuudessa toimii paikallisjärjestöjä. Tiesin myös, että liitot tekevät kannanottoja poliittisiin päätöksiin, ja että paikallisjärjestöt järjestävät tapahtumia. Voi liioittelematta sanoa, että silmäni ovat auenneet tämän puolivuotisen aikana.
Pääsin työkokeiluni ajoittumisen vuoksi sattumalta osalliseksi Kuuloliiton 95-vuotisjuhlallisuuksia, jotka järjestettiin Valkealla talolla kesäkuun alussa, mutta myös Pride-kulkueeseen ja Ollaan hetki hiljaa -kampanjaan, jonka tavoitteena oli levittää tietoisuutta peruskoulujen melutasoista ja hiljaisuuden tärkeydestä. Pääsin siis osaksi vahvaa ja tärkeää yhteiskunnallista työtä tekevää, kuulovammaisten asioita ajavaa organisaatiota. Kiitos siitä!
Kampanjatyöskentelyn laajuus myös näyttäytyi minulle kokonaisuudessaan ensi kertaa, ja hienon kaikista näistä kokemuksista teki upea työyhteisö, johon minulla oli etuoikeus solahtaa kuin kala veteen. Alanvaihtajana oli ihana huomata, että tässäpä kasa ihmisiä, joita ajaa sama tarve kuin minua – vaikuttaa ja parantaa maailmaa.
Parantamista maailma tässä ajassa kaipaakin. Yhteiskuntamme on kokenut kolauksia, jollaisia en vielä kymmenen vuotta sitten uskonut näin lähellä näkeväni. Millenniaalina olen elänyt lyhyen elämäni aikana läpi jo useita ns. ”kerran ihmisiässä koettavia tapahtumia”, muutama talouskriisi ja Eurooppaa koskettava sota mainitakseni. En silti uskonut, että Suomessa sosiaaliavustuksia voitaisiin leikata niin kovalla kädellä, että lähes 17 000 lasta tippuu köyhyysrajan alapuolelle yhdessä yössä. Monellako näistä lapsista oli entuudestaan haasteita?
”Yhteiskunnan sivistyksen mitta on se, miten se kohtelee heikoimpia kansalaisiaan.” Tätä lainausta äitini on käyttänyt minua valistaessaan ja olenkin kasvanut siihen peruuttamattomasti kiinni. Mahatma Gandhi se kai oli, joka edellä mainitun ensimmäisenä lausui, ja hän taisi tarkalleen ottaen puhua eläimistä, mutta heikoimpien oikeuksista yhtä lailla. Juuri nämä oikeudet ovat aina olleet eräänlainen kiinnostuksen kohde myös itselleni. Jos vain huonompiosaisetkin pärjäävät, niin pärjäämme kyllä kaikki.
On ollut tietynlainen helpotus huomata, että kansalaisjärjestöt eivät hevillä luovuta. Että meillä kansakuntana on tämä sisukas joukko, joiden yli ei noin vain kävellä, ja jotka haluavat hyvää toisille, kuten minäkin. Aikani Kuuloliitossa on kertonut minulle jotain tärkeää omasta tarkoituksestani: minulle on paikka ja tarkoitus tässä yhteiskunnassa. Minäkin voin tehdä jotain merkityksellistä. Lisäksi se on tuonut toivoa – jos minunkin silmäni avautuivat järjestötyön merkityksellisyydelle ja vaikuttavuudelle, niin siihen voi herätä kuka tahansa muukin. Yhdistetään voimamme ja tehdään hyvää, nyt ja huomenna.”
Heta Hovila
Kirjoittaja on Kuuloliitossa kuntoutunut tuore yhteiskuntavaikuttaja