Tutkimus: Etäopetus syrjii usein kuulovammaisia nuoria
Uusi tutkimus tuo esiin monikielisten kuurojen ja huonokuuloisten nuorten kokemuksia teknologiapainotteisesta opetuksesta ja oppimisesta Suomessa. Tutkimuksen mukaan monet kuulovammaiset nuoret kohtaavat edelleen merkittäviä ongelmia etäopetuksessa ja teknologiavälitteisissä oppimisympäristöissä erityisesti saavutettavuuden suhteen. Ongelmia kohdataan etenkin silloin, kun kaksikielistä opetusta, viittomakielen tulkkausta tai puheesta tekstiksi -palveluita ei ole tarjolla.
Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Ulla Sivusen laadullisessa tutkimuksessa haastateltiin 23 eri puolilta Suomea olevaa 13–28-vuotiasta kuuroa ja huonokuuloista (KHK) nuorta, jotka käyttävät suomalaista viittomakieltä joko ensikielenään, toisena kielenään tai muutoin osana monikielistä viestintäänsä. Haastatteluissa kävi ilmi, että opetuksen kieliympäristö ei usein huomioi KHK-nuorten tarpeita ja monikielisyyttä. Erityisesti puhutulla kielellä toteutetut oppitunnit ilman tulkkausta tai tekstitystä jäivät monille jossain määrin ymmärtämättä tai muutoin paikoin epäselviksi.
Vaikka Suomen opetussuunnitelmat korostavat inklusiivisuutta ja kielitietoisuutta, tutkimus osoittaa, että nämä periaatteet eivät aina toteudu käytännössä. Erityisesti suomalaisen viittomakielen asema opetuksen kielenä on usein heikko ja vain osa monikielisistä oppijoista saa kokoaikaista opetusta tai tulkattua opetusta suomalaisella viittomakielellä.
Toisaalta tutkimuksessa ilmeni myös positiivisia kokemuksia. Etätulkkaus, tekstitys ja mahdollisuus käyttää useita kieliä rinnakkain, eli niin sanottu ”rinnakkaiskieleily”, tukivat monien nuorten oppimista ja osallisuutta. Sosiaalinen media puolestaan tarjosi nuorille väylän käyttää viitottuja kieliä vapaasti, rakentaa kielellistä ja kulttuurista identiteettiään sekä löytää yhteisöä ja vertaistukea muiden viittomakielisten parista.
Tutkimus nostaa esiin myös nuorten oma-aloitteisuuden. Useat osallistujat kuvasivat, miten he pyrkivät vaikuttamaan opetustilanteidensa saavutettavuuteen antamalla opettajille palautetta tai pohtimalla vaihtoehtoisia ratkaisuja. Vastuu saavutettavuudesta ei voi kuitenkaan jäädä yksin oppijoiden harteille.
Tulokset herättävät kysymyksiä vammaisten kielellisiin oikeuksiin liittyvästä oikeudenmukaisuudesta.
– Miksi kuulovammaiset ja viittomakieliset nuoret joutuvat edelleen niin usein ponnistelemaan ja väsymään esteellisissä oppimisympäristöissä? Koulutuksen järjestäjien velvollisuutena on luoda kielellisesti saavutettavia ja inklusiivisia tiloja sekä yhdenvertaisia oppimisen mahdollisuuksia kaikille oppijoille, Sivunen sanoo.
Vertaisarvioitu tutkimus julkaistiin kansainvälisessä Deafness & Education International -tieteellisessä lehdessä kesäkuussa 2025. Se muistuttaa siitä, että kielitietoisuuden ja saavutettavuuden parantaminen ei ole ainoastaan opetuksen laatukysymys, vaan myös ihmisoikeuskysymys.
Tutustu alkuperäiseen artikkeliin (englanniksi): https://doi.org/10.1080/14643154.2025.2521094
Lived experiences of language use and (in)accessibility among multilingual deaf and hard-of-hearing adolescents and young people in technology-enhanced learning in Finland
Tutkimushankkeen kotisivu: https://www.jyu.fi/fi/hankkeet/vikhmot