Kuuloliitto Helsinki Priden yhteisökumppanina – Cristinan tarina
Kuuloliitto on ensimmäistä kertaa mukana Helsinki Priden virallisena yhteistyökumppanina. Pride-viikon aikana jaamme tarinoita, jotka liittyvät kuulovammaisuuteen ja siihen, mitä Pride merkitsee eri ihmisille.
Moikka! Minun nimeni on Cristina, kutsumanimi Cuki. Olen 24-vuotias ja asun ihanassa Helsingissä. Halusin jakaa vähän tarinaani, ehkä joku siellä ruudun toisella puolella voi samaistua tai saada siitä
voimaa omaan matkaansa.
Olen biseksuaali ja huonokuuloinen. Tulin kaapista ulos vuonna 2020, ja se hetki oli yksi elämäni vapauttavimmista. Se ei ole ollut aina helppoa, mutta olen tosi ylpeä siitä, miten pitkälle olen päässyt ja kuinka hyvin ihmiset ovat ottaneet minut vastaan juuri sellaisena kuin olen.
Kuuloni kanssa eläminen on ollut osa arkea niin pitkään kuin muistan. Sain ensimmäisen kuulokojeeni jo 3-vuotiaana. Nykyään mulla on kuulokoje oikeassa korvassa, vasen korva on täysin kuuro. Kuulokokemus vaihtelee päivittäin, joskus meluisat ympäristöt voivat olla tosi raskaita ja silloin säädän kuulokojeeni hiljaisemmalle. Se pieni säätö voi tehdä isoja ihmeitä.
Huonokuuloisena ravintolat, kahvilat, juhlat tai vaikkapa ruuhkabussit voivat olla tosi kuormittavia. Kun taustamelua on paljon, puheen erottaminen muuttuu vaikeaksi, vaikka kuulokoje olisi päällä. Silloin saatan joutua arvailemaan, mitä joku sanoi, tai nyökkäillä, vaikka en oikeasti kuullut kaikkea. Joskus ihmiset luulevat, etten kuuntele tai että olen töykeä, kun en vastaa. Todellisuudessa en vain kuullut. Tämä voi tuntua tosi turhauttavalta ja aiheuttaa väärinkäsityksiä etenkin uusien ihmisten kanssa. Kuuleminen vaatii keskittymistä. Päivän päätteeksi voi olla henkisesti väsynyt, kun on yrittänyt koko ajan pysyä mukana keskusteluissa ja äänissä. Tätä ei aina huomata ulkopuolelta.
Välillä biseksuaalina tuntuu siltä, että pitää selitellä tai perustella omaa seksuaalisuuttaan. Kenestä tykkää, miksi, milloin huomasi olevansa bi… mutta totuus on se, että rakkaus on rakkautta, eikä se tarvitse selityksiä. Molemmissa haasteissa ytimessä on halu tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi kokonaisena ihmisenä, ilman että tarvitsee piilottaa tai selitellä itseään.
Jokainen este, jonka olen kohdannut, on tehnyt minusta vahvemman. Huonokuuloisuus on opettanut kärsivällisyyttä, sopeutumista ja rohkeutta pyytää apua. Biseksuaalisuus taas on kasvattanut itsevarmuutta olla oma itseni silloinkin, kun ympäristö ei aina ymmärrä.
Useimmiten ihmiset ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti, kun vain uskallan kertoa. Kun sanon, että en kuullut tai tarvitsen selkeämpää puhetta, suurin osa kyllä ottaa sen huomioon. Mutta joskus tuntuu, että ihmiset unohtavat asian nopeasti tai eivät osaa toimia tilanteessa. Se ei välttämättä ole pahuutta vaan tietämättömyyttä.
Tämä seksuaalisuudesta kertominen on ollut vähän jännittävämpää. Moni on ottanut asian tosi rennosti ja hyväksyvästi, se on ollut suuri helpotus. On ollut myös hetkiä, jolloin joku on yllättyneen hiljaa tai vaihtaa aihetta nopeasti. Se voi satuttaa, mutta olen oppinut, että se ei kerro minusta, vaan heidän omasta epävarmuudestaan.
Jos sinä luet tätä ja tunnistat itsesi, olet huonokuuloinen, bi-seksuaali, tai muuten koet, että et aina mahdu muiden muottiin, haluan sanoa sinulle tämän: et ole velkaa kenellekään täydellisyyttä. On täysin ok olla väsynyt, turhautunut tai hämmentynyt. Elämä ei vaadi sinulta jatkuvaa selittämistä, sinä riität sellaisena kuin olet.
Kuulo ja seksuaalisuus ovat molemmat osa identiteettiäni, mutta ne eivät määrittele minua kokonaan. Ne ovat osa tarinaani, joka on täynnä kasvua, oppimista ja rohkeutta olla oma itsensä ääneen ja ylpeästi.
Cristina