Erilaiset kuulovammat

Kuulovamman voivat aiheuttaa korvan, kuulohermon ja keskushermoston vauriot ja sairaudet. Myös perimällä ja elintavoilla, kuten kuulokekuuntelulla ja tupakoinnilla, on merkitystä. Kuulovamma voi kehittyä hitaasti vuosien kuluessa tai äkillisesti, ilman selkeää syytä. Osa kuulovammoista, kuten ikään liittyvä kuulonalenema (age-related hearing impairment, ARHI), ovat eteneviä.

Koululaisilla esiintyvien kuulovammojen taustalla ovat yleisimmin eri syistä johtuvat johtumis- ja sisäkorvaperäiset viat. Työikäisillä kuulovammojen syyt vaihtelevat, mutta edelleen meluvammat ovat yksi merkittävä syy työiäisten kuulovammoihin. Ikääntyvillä ikään liittyvä kuulonalenema on taas perimästä ja ympäristötekijöistä johtuva sensorineuraalinen eli sisäkorvaperäinen kuulovamma.

Kuulovammojen taustalla voi olla satoja eri diagnooseja, joista puhutaan harvinaisina kuulovamma- ja sairausryhminä. Esimerkiksi seuraaviin liittyy kuulovamma:

• Charge-assosiaatio,
• Mitokondriotaudit
• Neurofibromatoosi II
• Usher-oireyhtymä
• Treacher Collins –oireyhtymä, Goldenhaar -oireyhtymä
• Nager, microtiat
• muut harvinaiset vammaryhmät, joihin liittyy kuulovamma.

Harvinaisia sairaus- ja vammaryhmiä ovat EU:ssa käytössä olevan määritelmän mukaan ryhmät, joihin kuuluu enintään viisi henkilöä 10 000:ta asukasta kohden. Suomessa alle 2 700 henkilön ryhmä katsotaan siis harvinaisryhmäksi.  Useimmat sairaudet ja vammat ovat kuitenkin tätä harvinaisempia, osa on ns. ultraharvinaisia, jolloin Suomessa löytyy vain muutama saman diagnoosin omaava henkilö. Harvinaiset sairaudet ja vammat ovat usein monisyisiä ja ilmenemismuodoiltaan hyvin erilaisia ja yksilöllisiä. Sairauksia ilmenee kaikissa ikäryhmissä. Ne voivat olla perinnöllisiä, erilaisia oireyhtymiä, eteneviä, pysyvän invaliditeetin aiheuttavia, toisinaan myös vakavia. Vaikka yksittäinen diagnoosi on harvinainen, erilaisia harvinaisia sairauksia ja vammoja arvioidaan maailmassa olevan noin 8 000 ja niitä esiintyvän 6 -8 prosentilla väestöstä, Suomessa noin 300 000 henkilöllä.

Konduktiivinen eli johtumis- tai välikorvavika

Epämuodostunut korvakäytävä, rajoittunut tärykalvon ja kuuloluiden toiminta, ja sen vuoksi äänen johtuminen sisäkorvaan on estynyt. Henkilö kuulee puhetta heikosti. Sisäkorvaan menevän äänen vahvistus tapahtuu tärykalvon ja kuuloluiden liikkeen avulla. Kun välikorvassa on vikaa, vahvistus ei toimi. Kuulokoje on tässä tapauksessa suureksi avuksi.

Sensorineuraalinen eli sisäkorvavika

Sisäkorvan simpukan 25 000 aistinsolua hermoratoineen rekisteröi ja välittää aivoihimme sen mitä me kuulemme. Jos niiden toiminnassa on osittainkin vikaa, tiedonkulku aivoihin on epätäydellistä. Henkilö kuulee puhetta, mutta ei erota kaikkia äänteitä ja sanoja oikein kuulokojeenkaan avulla.

Sekatyyppinen vika

Edellisten kuulovikojen yhdistelmä.

Sentraalinen kuulovika

Vika on keskushermostossa (aivorungolla tai aivokuorella). Kuulontutkimuksissa ei välttämättä näy kuulon alenemaa, ongelmat ilmenevät kuullun ymmärtämisessä.