Ammattilaiselle

Oikea-aikainen kuntoutus, riittävät apuvälineet, kuulovammaisen huomioon ottavat toimintatavat työyhteisössä ja työolosuhteiden mukautukset tukevat kuulovammaisen työkykyä ja turvaavat täysipainoisen työelämään osallistumisen. 

Kuulovamma ei yleensä itsessään aiheuta työkyvyttömyyttä.  Kuulovamma voi hoitamattomana alentaa työkykyä ja olla työturvallisuusriski. Se voi aiheuttaa psykososiaalista kuormitusta – ärtyisyyttä, väsymystä, stressiä, eristäytymistä ja siitä johtuen itsetunto-ongelmia ja psyykkistä oireilua – sekä johtaa sairauspoissaoloihin ja ennenaikaiseen työkyvyttömyyteen. 

Työsuojelun ammattilaiset voivat tukea kuulovammaista työntekijää edistämällä työpaikan esteettömyyttä ja osallistumalla työpaikan käytäntöjen kehittämiseen. Työsuojeluvaltuutetut ovat mukana seuraamassa yhdenvertaisuuden edistämistä työpaikalla ja työhönotossa, mukaan lukien suunnittelemassa ja toteuttamassa yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Työsuojelun ammattilaiset ovat merkittävässä roolissa työturvallisuuden varmistamisessa kuuloterveyden ja työssäjaksamisen näkökulmista. 

Työterveyshuollolla on tärkeä rooli tunnistaa kuulonalenemasta johtuvat oireet, ohjata tarkempiin tutkimuksiin ja tarvittaessa kuntoutukseen, tarkistaa ja seurata työolosuhteita sekä olla mukana arvioimassa apuväline- ja työolosuhteiden mukautustarpeet. (Työterveyshuoltolaki, 12§).  Tarvittaessa järjestetään työntekijän, työterveyshuollon ja työnantajan välinen työterveysneuvottelu. 

Kuinka tunnistan työntekijän huonon kuulon?  

Henkilö ei välttämättä itse tunnista huonoa kuuloaan. On myös mahdollista, että henkilö tunnistaa kuulonsa heikenneen, mutta sen hyväksyminen on vaikeaa.  Taustalla voi olla ympäristön asennoituminen vammaisuuteen tai huonokuuloisuuden mieltäminen vain vanhuuteen liittyväksi, ja näistä yksilötasolle juontuva leimaantumisen pelko ja häpeä.  Liian moni huonokuuloinen sinnittelee ja ajattelee ”kyllä minä pärjään, ei tässä nyt vielä mitään tarvitse tehdä”. 

Kannattaa myös muistaa, että huono kuulo voi olla muiden oireiden kuten väsymyksen ja työssä pärjäämisen ongelmien taustalla ja piiloutua niiden alle. 

Seuraavat asiat saattavat kertoa heikentyneestä kuulosta: 

• henkilö ei reagoi tai reagoi viiveellä kutsuessa 

• henkilön kanssa keskusteltaessa syntyy kommunikoinnin katkoksia: hän ei vastaa kysymykseen tai vastaa ”väärään” kysymykseen, pyytää toistamaan, vaihtaa puheenaihetta, viivyttelee vastausta, nojaa kohti puhujaa 

• Henkilö ei pysty seuraamaan puhetta, kun olet poispäin kääntyneenä ja huulioluku ei ole mahdollista 

• Henkilö käyttäytyy yliaktiivisesti vuorovaikutustilanteessa; ei anna muille tilaa ja mahdollisuutta kommunikointiin 

Työterveyshuollossa voitaisiin tehdä suuntaa antava audiometrinen tutkimus työhöntulotarkastuksen ja ikäkausiseulontojen yhteydessä sekä aina silloin, kun asiakas sitä pyytää tai kun työterveyshoitaja tai –lääkäri epäilee kuulonalenemaa.  

Kuulosta voi myös kysyä suoraan: oletko huomannut, että joissakin tilanteissa et saa selvää puheesta? Häiritseekö taustahäly keskusteluasi? 

Ohjaa ja motivoi kuntoutukseen 

Kuulon kuntoutus alkaa useimmiten kuulokojekuntoutuksella. Työterveyslääkäri tai terveyskeskuslääkäri kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon, jossa tehdään laaja äänesaudio- ja puheaudiometrinen tutkimus.  Tarvittaessa asiakkaalle sovitetaan kuulokoje ja mahdollisesti myös muita apuvälinetä sekä ohjataan ja opastetaan niiden käytössä.  Lisätietoa kuulokojekuntoutuksesta on Työntekijälle-sivulla. 

Yhteistyö työterveyshuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on tärkeää, mutta se ei tapahdu automaattisesti ja ilman asiakkaan lupaa. Erityisen tärkeää se on silloin, kun mietitään työssä tarvittavia apuvälineitä (muut kuin kuulokoje), työn ja työolosuhteiden mukautuksia sekä tarvetta muuhunkin kuin kuulokojekuntoutukseen. 

Kun asiakas on saanut kuulokojeen, pitäisi sekä työterveyshuollossa että erikoissairaanhoidossa (tai yhteistyössä) keskustella kojeenkäyttäjän kokemuksista arjessa ja työssä selviämisestä. Samalla tulisi keskustella kojeen käyttöön ja kuulovammaisuuteen liittyvistä psykososiaalisista tekijöistä kuten leimautumisen pelosta, häpeästä, minäkäsityksen muutoksista, sopeutumisesta ja mahdollisista uusista toimintatavoista. 

Keskusteluissa tulisi yhdessä asiakkaan kanssa arvioida tarve psykologin ja sosiaalityöntekijän konsultaatioon sekä tarve pidempikestoiseen ammatilliseen kuntoutukseen tai moniammatilliseen yksilökuntoutukseen.  Myös puheterapia ja huulioluvun opetus voivat olla hyödyllisiä. 

Moniammatillinen yhteistyö 

Erikoissairaanhoidossa, yliopistollisten sairaaloiden kuulokeskuksissa tai sairaanhoitopiirien kuuloasemilla, toimii moniammatillinen kuntoutustyöryhmä tai vastaava.   Se arvioi mm. tarvetta kuntoutukseen.  

Kuulokeskuksen kuntoutusohjaaja on useimmiten se henkilö, joka tuntee parhaiten asiakkaan kokonaistilanteen ja saatavilla olevat palvelut.  Kuntoutusohjaaja voi myös lähteä työpaikkakäynnille ja arvioida yhdessä asiakkaan, työnantajan ja työterveyshuollon kanssa, mistä apuvälineistä olisi hyötyä työnteossa, ja millaisia muutoksia työolosuhteisiin ja työjärjestelyihin voisi tehdä. 

Kuntoutusohjaaja on luonteva linkki asiakkaan, työterveyshuollon ja sairaalan moniammatillisen kuntoutustyöryhmän välillä. Pyydä asiakkaaltasi lupa kuntoutusohjaajan kanssa tehtävään yhteistyöhön. 

Kun kuulo on normaali mutta asiakas kokee kuulon haasteita?

Työelämässä kuuleminen on keskeinen osa vuorovaikutusta, keskittymistä ja työssä jaksamista. On kuitenkin yhä yleisempää, että työikäinen kokee kuulemisen haasteita, vaikka kuulontutkimus osoittaa normaalin kuulon. Tämä voi hämmentää sekä työntekijää itseään että työterveyshuoltoa ja työnantajaa. Taustalla voi olla monia tekijöitä, joista kuten perimän vaikutus äänen ja melun häiritsevyyden kokemiseen tai muut yksilölliset ominaisuudet kuten tiedonkäsittelyn toiminnot, vireystila tai esimerkiksi muu kuormittuminen. 

Ammattilaiselle kootusta Työikäisen kuuloterveys ja palvelut – verkkokurssilta löydät kattavasti tietoa työikäisen kuulosta, kuulovammoista ja kuinka tukea työikäisen kuuloa.