Kuulontutkimus

Kuulontutkimukseen kannattaa hakeutua, jos arjen kuuleminen vaikeutuu esimerkiksi keskusteluissa, meluisissa tilanteissa tai hälyäänien tunnistamisessa. Tutkimuksilla selvitetään kuulon taso ja mahdollinen kuulonalenema, ja niiden perusteella arvioidaan yksilöllisesti kuntoutuksen ja esimerkiksi kuulokojeen tarve.

Kuulontutkimukseen on hyvä hakeutua, jos 

• ryhmätilanteessa keskustelukumppanin sanoista on hankala saada selvää. 
• television tai radion äänenvoimakkuutta on lisättävä. 
• hälytysäänien, kuten puhelimen tai herätyskellon kuuleminen on hankalaa. 
• on hankala asioida esimerkiksi kaupassa, pankissa tai lääkärissä. 
• alkaa karttaa tilaisuuksia, joissa on paljon ihmisiä ja hälyä.

Valtakunnallisissa lääkinnällisen kuntoutuksen ohjeissa kuulokojeen myöntämisen suositusarvona aikuisten osalta on 30 desibelin kuulonalenema paremmassa korvassa. Erityistilanteissa voidaan kuntoutuksessa painottaa huonomman korvan kuulokynnysarvoja, esimerkiksi jos korvien kuulon tilanne on hyvin erilainen. Kaikissa tapauksissa arvio kuulokojeen tarpeesta tulee tehdä yksilöllisesti.

Kuulontutkimus

Audiogrammi

Perinteisessä äänesaudiometrissä piirretään kuva kuulokäyrästä (alla). Kuulokäyrä (=audiogrammi) on kuulontutkimuksen tulos. Se kertoo hiljaisimman äänen, minkä eri äänen korkeuksilla (Hz) kuulee.

Äänen voimakkuuden aistiminen riippuu äänenpaineesta. Ihmisen korva on erittäin herkkä paineen vaihteluille. Kuulon mittauksissa käytetään asteikkoa, jossa 0 desibeliä (dB) merkitsee äänenvoimakkuutta, jonka normaalikuuloinen juuri ja juuri kuulee. Tällöin puhutaan kuulokynnyksestä. Kuulokynnys mitataan 125 – 8000 Hz, mistä määritellään puhealueen kuulokynnys. Tämä tarkoittaa 500, 1000, 2000 ja 4000 Hz:n kuulokynnysten keskiarvoa mitattuna paremmasta korvasta.

Kuulontutkimuksessa tutkittava kuuntelee voimakkuudeltaan ja taajuudeltaan erilaisia ääniä. Normaalikuuloisuuden rajana pidetään 10 – 20 dB:n kuulon tasoa. Jos puhekuulon kynnystaso on laskenut n. 30 dB, puhutaan sosiaalisen kuulemisen rajasta. Tällöin henkilöllä on vaikeuksia seurata keskustelua ja osallistua siihen. Kuulotason ollessa 60 – 65 dB henkilö kuulee ja ymmärtää puheen noin metrin etäisyydeltä. Tätä kutsutaan puhekuulon rajaksi. Vaikean kuulovammaisuuden raja on noin 65-70 desibelin kuulokynnystaso.

Hälypuhetesti

Yksi kuulon alenemaan liittyvä arkipäivän kommunikaatiohaaste on puheen ymmärtäminen hälyssä. Tämän mittaaminen on olennainen osa kuulon toimintahäiriöiden diagnostiikkaa ja maailmalla onkin kehitetty erilaisia hälypuhe- ja hälynumerotestejä, joita nyt validoidaan suomenkielisiksi testeiksi.

Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on kehitetty hälylausetesti, jossa mitataan puheen tunnistamista hälyssä. Tutkittavalle esitetään taustahälyssä viiden sanan testilauseita, jotka tutkittavan tulee toistaa mahdollisimman tarkasti.”. Taustahälynä käytetään tasaista kohinan kaltaista ääntä, joka on muodostettu sanamateriaalia useita kertoja sekoittamalla. Hälyn taajuussisältö vastaa koko puhemateriaalin pitkäaikaisspektriä.

Testin hälypuhekynnys on se taso, jolla testattava tunnistaa esitetystä puheesta 50 % oikein eli taso, jolla testattava tunnistaa viiden sanan lauseista vuoroin kaksi, vuoroin kolme sanaa oikein. Testi pyrkii tiettyyn, tavallisesti 50 %:n hälypuhekynnykseen. Tämä tarkoittaa, että lauseiden esitystason signaalikohinasuhde vaihtelee tutkittavan vastauksesta riippuen siten, että kun vastaus on oikein, seuraavassa vaiheessa lisätään vaikeutta tai kun vastaus on väärin, seuraavassa testilauseessa vähennetään vaikeutta. Testi on kaikille vaikea ja tärkeä on toistaa kaikki kuulemansa sanat.