Ikäkuulo
Ikään liittyvä kuulonalenema tarkoittaa hitaasti etenevää ja symmetrisesti molemmissa korvissa esiintyvää kuulon heikkenemistä. Ensimmäisenä oireena tulevat vaikeudet kuulla korkeita taajuuksia. Myöhemmin myös puheen erottaminen erityisesti hälyssä vaikeutuu.
Kolmasosalla 65-vuotta täyttäneistä ja jo kahdella kolmesta yli 75-vuotiaista on tutkimusten mukaan todettu jonkinasteista kuulon alenemaa. Näistä ikääntyneiden kuulo-ongelmista yli 90% sanotaan olevan ikäkuuloa, jonka taustalla ovat muutokset korvan ja keskushermoston toiminnassa.
Ikäkuulon taustatekijät
Kuulon heikkenemistä ei välttämättä huomaa itse, sillä kuulo voi heikentyä pikkuhiljaa vuosien kuluessa. Perimällä nähdään olevan iso rooli ikäkuulon taustatekijänä. On havaittu, että tietyt geenit altistavat kantajansa ympäristötekijöiden, kuten esimerkiksi melun vaikutuksille.
Kuulon heikkenemiseen on yhdistetty myös elämänaikaiset melualtistukset sekä ototoksisten eli sisäkorvalle myrkyllisten lääkkeiden käyttö. Tutkimuksissa on saatu myös viitteitä, että verenkiertoelimistön kunto ja sairaudet voivat olla yhteydessä kuulon heikkenemiseen.
Myös elintavat, kuten tupakointi, ovat nousseet esille ikäkuulon taustatekijöitä tutkittaessa. Tarkkoja mekanismeja selvitellään vielä, mutta terveellisten elämäntapojen noudattamisesta ei ole haittaa kuulonkaan kannalta.
Ikäkuulon muodot
Ikään liittyvää kuulon alenemaa katsotaan olevan kolmea vallitsevaa muotoa: sensorinen, metabolinen sekä neuraalinen kuulon alenema.
Sensorisen ikäkuulon keskeinen syy on simpukan värekarvojen vahingoittuminen. Muutos on yleensä havaittavissa ensimmäisenä simpukan alkuosassa sijaitsevissa äänen korkeisiin taajuuksiin reagoivissa värekarvoissa. Vahingoittuneet värekarvat eivät enää välitä kuuloaistimusta eteenpäin ja seurauksena on jyrkästi korkeisiin taajuuksiin laskeva kuulon alenema.
Tämän värekarvojen vahingoittumisen on todettu johtuvan joko yhtäkkisestä kovasta äänialtistuksesta tai pitkään jatkuneesta melualtistuksesta. Kyseessä ei siis ole puhtaasti ikääntymiseen itseensä liittyvä biologinen muutos.
Metaboliseen ikäkuuloon liittyviä muutoksia esiintyy korvan simpukan ulommaisessa seinämässä sijaitsevassa simpukan aineenvaihdunnasta vastaavassa rakenteessa. Muutokset siinä ja siihen liittyvissä sidekudosrakenteissa vaikuttavat muun muassa simpukan sisäiseen jännitevaihteluun. Puutteellinen jännitevaihtelu simpukan sisällä estää värekarvojen normaalin toiminnan ja kuuloaistimuksen etenemisen. Metaboliselle ikäkuulolle on tyypillistä laakea korkeisiin taajuuksiin laskeva kuulo.
Neuraalisessa ikäkuulossa rappeumaa esiintyy hermosoluissa, jotka välittävät sähköiset impulssit aivojen kuuloalueille. Nämä muutokset eivät näy kuulokäyrässä ennen kuin suurin osa (80-90%) hermosoluista on tuhoutunut, mutta vaikuttavat voimakkaasti kykyyn erotella puhetta. Tämä selittää sen, miksi kahdella ikääntyneellä saman tuloksen kuulontutkimuksessa saaneella henkilöllä, voi olla suuriakin eroja kyvyssä saada puheesta selvää meluisassa ympäristössä.
Ikäkuuloon on yhdistetty edellä kuvattujen muutosten lisäksi myös aivojen kuuloalueiden rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia, jotka vaikuttavat kuulemiseen. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimuksia siitä ovatko nämä muutokset normaalin ikääntymisen tulos vai kuulon heikkenemisen syy tai seuraus.