Kuulo

kaksi naista kasvot kameraan päin, kolmas takaraivo, istuvat pöydän ääressä kahvikupit kädessään.

Hyvällä kuulemisella on suuri merkitys vuorovaikutuksen sujumiseen ja toimintakyvyn säilymiseen. Huonokuuloisten määrä on kasvussa ikähaitarin molemmista päistä.

Eläkeikäisistä joka kolmannella arvioidaan olevan jonkin asteinen kuulonalenema ja suurimalla osasta yli 75-vuotiaista kuulo on heikentynyt. Tuoreiden tutkimusten mukaan myös nuorten huonokuuloisuus on lisääntynyt. Nuorten kuuloon kohdistuu uusia riskitekijöitä, kuten kuulokekuuntelu ja lisääntyvä vapaa-ajanmelu esimerkiksi konserteissa ja baareissa. Työperäiset meluvammat ovat edelleen yleisiä.

Erilaiset kuuloviat ovat yleisempiä terveysongelmia:

  • Jonkinasteinen kuulon alenema on yli 800 000 suomalaisella.
  • Kuulokojeen käytöstä hyötyisi noin 300 000 henkilöä.
  • Säännöllisesti kuulokojetta käyttää noin 100 000 henkilöä.
  • Noin 2500 sisäkorvaistutteen käyttäjää 
  • Syntymästään kuuroja on noin 5 000 ja myöhemmin kuuroutuneita noin 3 000.

Kuulo on kyky havainnoida ääntä. Korvien kautta ääni välittyy aivoihin. Kuulon avulla ihminen oppii hahmottamaan äänen kestoa, painotusta sekä sävelkulkua ja myöhemmin lisäksi äänteitä, sanoja ja kielen rakenteita. Kieli on ajattelun, oppimisen ja viestinnän väline. Lue lisää kuulosta ja kuulemisesta sekä erilaisista kuulovammoista.

Korvan rakenne

Korvan rakenne, jossa kerrottu korvan anatomiset osat.

Korvan rakenne. Kuva: Cochlear

Korva koostuu kolmesta osasta, ulko-, väli- ja sisäkorvasta. Ulkokorvan muodostavat korvalehti ja korvakäytävä, jotka siirtävät ilman ääniaallot tärykalvon värähtelyiksi. Välikorva on ohimoluussa sijaitseva ilmatäytteinen ontelo, joka alkaa tärykalvosta. Välikorvassa sijaitsevat kuuloluut: vasara (malleus), alasin (incus) ja jalustin (stapes). Ääni kulkee tärykalvosta kuuloluiden kautta eteisikkunaan, joka erottaa väli- ja sisäkorvan. Lopulta ääni välittyy sisäkorvassa olevaan nesteen täyttämään kuuloelimeen, simpukkaan. Kuulohermo osana kuulorataa vie viestin aivojen kuuloaivokuorelle, jossa kuultu ääni tulkitaan.

Kuuleminen on monivaiheinen tapahtuma

Kuvassa korvajärjestelmä ja kuuleminen selitettynä. 1. Ääni on ilman värähtelyä, joka kulkeutuu korvakäytävään.2. Kun ääni osuu tärykalvoon, tärykalvo alkaa värähdellä. 3. Tärykalvon värähtelyt saavat kuuloluuketjun liikkeeseen. 4. Ketjun viimeinen kuuloluu, jalustin, värähtelee simpukan eteisikkunaa vasten.5. Ääni aistitaan simpukassa sijaitsevissa aistinsoluissa. Ääniaistimus siirtyy kuulohermosäikeisiin eli kuuloradastoon, jossa ääniaistimukset käsitellään: tärkeät äänet suodatetaan hälystä.6.Kuulohermo osana kuulorataa vie viestin aivojen kuuloaivokuorelle, jossa kuultu puhe tulkitaan.

Kuulon tehtävät

Kuulolla on monta tehtävää, mutta ennen kaikkea se on kommunikaatioaisti. Kuulon avulla opimme puhumamme kielen. Sen avulla hallitsemme ja seuraamme omaa puhettamme. Kuulon kautta meille välittyy myös puhujan sanallinen viesti sävelkulkuineen, rytmeineen ja painotuksineen.

Kuulon avulla havainnoimme myös elämäämme kuuluvat erilaiset merkkiäänet. Kuulemme puhelimen hälytyksen, ovikellon soimisen sekä hälytysajoneuvojen huomioäänet ja osaamme toimia havaintomme perusteella. Kuulon avulla osaamme orientoitua ottamaan viestin vastaan.

Kuulolla on myös tunne- ja psykososiaalinen tehtävä. Kuulon kautta olemme yhteydessä toisiin ihmisiin. Voimme kuulon avulla havainnoida toisen ihmisen läsnäolon pelkästään hänen hengityksensä tai liikkeidensä aiheuttamien äänien perusteella. Iloinen puheääni saa meidän tuntemaan tyytyväisyyttä ja rauhallisuutta, kun taas epävarmuuden aistiminen toisen puheessa voi herättää myös meissä epävarmuutta.

Kuulo välittää meille myös miellyttäviä ja epämiellyttäviä esteettisiä aistimuksia esimerkiksi musiikkia ja luonnon ääniä kuullessamme. Tuulen humina tai aaltojen liplatus koetaan yleensä miellyttäväksi ja rentouttavaksi, kun taas säkkipillin ääni saa meissä heräämään ehkä epämiellyttäviäkin aistimuksia.

Kuulon avulla orientoidumme myös tilaan ja suuntaan.  Saamme käsityksen tilan koosta ja osaamme tarvittaessa suunnistaa kuulon avulla ääntä kohti tai ainakin tiedämme missä suunnassa jotain tapahtuu.