Erilaiset kuulovammat

Kuulovammat luokitellaan lääketieteessä audiometrisesti määritellyn kuulokynnystason perusteella eri vaikeusasteisiin.

Äänenvoimakkuutta kuvataan desibeliasteikolla, jossa nolla desibeliä (dB) ilmaisee äänenvoimakkuuden, jonka normaalikuuloinen henkilö kykenee vielä kuulemaan. Äänen korkeuden eli taajuuden yksikkö on hertsi (Hz), joka ilmaisee äänen paineaaltojen lukumäärän eli äänen värähdysten lukumäärän sekunnissa. Ihminen pystyy havaitsemaan ääniä, joiden taajuus vaihtelee 20–20 000 Hz:n välillä.

Suomessa terveydenhuollon kliinisessä työssä käytetään EU-työryhmän laatimaa luokitusta kuulovammoista. Määrittely perustuu paremman korvan ääneskynnysten keskiarvoon. Ääneskynnykset mitataan 500, 1 000, 2 000 ja 4 000 HZ taajuuksilla ja näistä lasketaan keskiarvo.

Kuulokynnystason keskiarvojen perusteella kuulovammat jaetaan neljään asteeseen:

• lievä: yli 20 dB ja vähemmän kuin 40 dB
• kohtalainen: yli 40 dB ja vähemmän kuin 70 dB
• vaikea-asteinen: yli 70 dB ja vähemmän kuin 95 dB
• erittäin vaikea-asteinen: 95 dB tai enemmän.

Kuulovamman lääketieteellinen luokitus kertoo ennen kaikkea kuulovamman syystä. Kategoriset desibelirajat eivät saa olla yksistään apuvälineen tai tuen peruste vaan palvelutarpeen arvioinnin tulisi perustua kokonaisvaltaiseen arvioon. Arvion tulisi huomioida lääketieteellisen luokituksen lisäksi myös ICF:n viitekehyksen osallistumisen ja ympäristötekijät.

Lasten synnynnäiset kuuloviat voidaan nykyisin löytää jo vauvaiässä. Kaikissa Suomen yliopistosairaaloissa ja useimmissa keskussairaaloissa on käytössä kuulonseulontalaitteet, joilla synnynnäiset kuuloviat pystytään diagnosoimaan jo ennen puolen vuoden ikää.

Perinteiset kuulontutkimukset, kuten äänes- ja puheaudiometria, perustuvat tutkittavan antamaan ääniaistimukseen liittyvään reaktioon. Iän, kehitystason tai muun yhteistyöhön vaikuttavan seikan vuoksi tätä reaktiota ääneen ei vauvoilta ole aina mahdollista saada, joten tarkentava tieto kuulojärjestelmän toiminnasta saadaan kahdella objektiivisella menetelmällä. Otoakustinen emissio, OAE-seulontatutkimus (linkki Kuuloavain.fi-verkkosivuille) perustuu sisäkorvan tuottamaan kaikuvasteeseen ja  aivorunkovaste, ABR-mittaus  (linkki Kuuloavain.fi-verkkosivuille) mittaa aivojen sähköistä vastetta ääniärsykkeeseen.

Miksi varhainen diagnoosi on tärkeää?

Kuulovian varhainen tunnistaminen ja diagnoosi mahdollistavat kuulonkuntoutuksen varhaisen aloittamisen ja lapsen kielenkehityksen tukemisen. Tämä on tärkeää, koska kuulemisen ongelmat kuulon kypsymisiässä voivat vaikeuttaa lapsen kielellistä kehitystä sekä kielen käyttöä puheessa, lukemisessa ja kirjoittamisessa. Tutkimukset osoittavat, että jo lievä pitkäaikainen hoitamaton kuulonvamma voi aiheuttaa kielellisen kehityksen viivästymää niin, että lapsen kielliset taidot ovat vielä kouluiässä muita ikätovereita heikommat. Kuulovamman aiheuttamat haitat kouluikäisellä näkyvät pääasiassa oppimisessa, kommunikaatiossa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Erilaiset kuulovammat

Kuulovamman voivat aiheuttaa korvan, kuulohermon ja keskushermoston vauriot ja sairaudet. Myös perimällä ja elintavoilla, kuten kuulokekuuntelulla ja tupakoinnilla, on merkitystä. Kuulovamma voi kehittyä hitaasti vuosien kuluessa tai äkillisesti, ilman selkeää syytä. Osa kuulovammoista, kuten ikään liittyvä kuulonalenema (age-related hearing impairment, ARHI), ovat eteneviä.

Koululaisilla esiintyvien kuulovammojen taustalla ovat yleisimmin eri syistä johtuvat johtumis- ja sisäkorvaperäiset viat. Työikäisillä kuulovammojen syyt vaihtelevat, mutta edelleen meluvammat ovat yksi merkittävä syy työiäisten kuulovammoihin. Ikääntyvillä ikään liittyvä kuulonalenema on taas perimästä ja ympäristötekijöistä johtuva sensorineuraalinen eli sisäkorvaperäinen kuulovamma.