Elämää kuulosairauden kanssa -teos välittää toivon viestiä
Kun Hanna Wass sai äkillisen kuulonmenetyksen keväällä 2025, hän huomasi kuinka yksin moni kuulovaivojen kanssa painiskeleva kokee jäävänsä. Nyt työn alla oleva tietokirja välittää viestin siitä, että hyvää elämää voi elää myös kuulosairauden kanssa.
Tiedemaailmassa ja mediassa tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja, Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin apulaisprofessori Hanna Wass on kokenut uudenlaisia kohtaamisia kerrottuaan julkisuudessa keväällä 2025 puhjenneesta kuulosairaudestaan. Hän on saanut runsaasti yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat halunneet jakaa omia tai läheistensä kokemuksia kuulovammasta.
– Ihmisten kannustava palaute ja henkilökohtaiset kokemukset tuntuivat alussa jopa hämmentäviltä. Havahduin siihen, miten yksin moni kokee olevansa kokemuksiensa kanssa, Wass sanoo.
Wass ymmärsi, kuinka samanlaisia tilanteita ja tunteita kaikilla kuulovamman saaneilla tai kuulosairauteen sairastuneilla on. Hän oli itse kokenut voimakkaasti, miten sairaus aiheutti epävarmuutta tulevaisuudesta ja eristi hänet muusta maailmasta.
Kustantaja lähestyi Wassia vuosi sitten syksyllä. Siinä kohdin hänellä ei ollut riittävästi energiaa tietokirjan kirjoittamiselle. Pitkän sairausloman alkuvaiheessa kaikki voimavarat kuluivat päivästä toiseen selviämiseen.
Alkuvuodesta Wass keskusteli kirjahankkeesta ystävänsä kirjailija, perheterapeutti Heli Pruukin kanssa. Keskusteluissa syntyi idea yhteistyössä toteutettavasta tietokirjasta, ja samalla kirjoittajien työnjako alkoi hahmottua. Kirjaan päätettiin yhdistää Wassin oma tarina, tutkimustieto sekä muiden kuulovammaisten kokemukset.
Pruuki vastaa kirjassa erityisesti henkilökuvasta sekä sairastumisen inhimillisten vaikutusten käsittelystä. Wass puolestaan kokoaa kirjaan tutkimusyhteenvetoa hoitokäytännöistä Suomessa ja maailmalla ja kertoo myös amerikkalaisen neuromodulaatiohoitolaitteen testauksesta, jossa hän on parhaillaan mukana mahdollisen maahantuojan aloitteesta.
Pruukin mukaan kyseessä ei ole ainoastaan yksilön tarina, vaan mukana on laajempi näkemys sairastumisen kokemuksista, merkityksistä ja vaikutuksista. Perustunteet äkillisestä sairastumisesta ovat universaaleja.
– Kirjassa hahmotetaan laajasti sitä, miten kuulosairaus tai -vamma vaikuttaa elämään, ihmisen identiteettiin, työkykyyn, läheissuhteisiin, parisuhteeseen sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, Pruuki kertoo.
Kuuloliiton kehittämispäällikkö Anniina Lavikainen odottaa mielenkiinnolla uudenlaista tietoa siitä, miten kuulovamma tai kuulosairaus vaikuttaa ihmisen sosiaalisiin suhteisiin. Kuulopuolen tutkimuksessa ei ole aiemmin juurikaan huomioitu perhe- ja parisuhdepuolta.
Wassin puoliso Pete Kallionpää on herkistynyt havainnoimaan ympäristön ääniä ja melua.
– Hän asuu eri maassa eikä yksin ollessaan kiinnitä niihin arjessaan huomiota. Keskustellessani ihmisten kanssa olen huomannut, että vastaava kokemus on yleinen, Wass sanoo.
Oman äänimaailman eriytyminen on tuonut uudenlaisia tasoja vuorovaikutustilanteisiin. Wass kertoo, miten hän pitkään piinasi päivällisvieraita kyselemällä, mitä te kuulette. Edelleen hänestä tuntuu hurjalta kuulla omaa päänsisäistä kohinaa hiljaisessa tilassa. Keskustelut ovat lisänneet ymmärrystä siitä, miten yksilöllisesti kuuloaisti jokaisella toimii.
Lavikainen uskoo, että teos nostaa esille ihmisten kokemuksia kuulopalveluissa. Terveydenhuollossa ei usein ole aikaa kohdata ja kuulla ihmistä syvällisesti. Moni kaipaisi kokonaisvaltaisempaa, myös sosiaalista ja psyykkistä tukea kuulovamman kanssa pärjäämiseen.
– On painajaismainen tilanne tajuta, että kyseessä elinikäinen tila, johon ei ole tarjolla parantavaa tai edes lieventävää hoitoa. Tämän viestiminen on raskasta myös lääkärille, joka joutuu vastaanottamaan potilaan tuskan ja hädän. Moni potilas kokee silti, että jäänyt heitteille pärjäämään itsekseen, Wass kuvailee.
Lavikaisen mukaan lääketieteen tiukat diagnoosit eivät aina tavoita eletyn arjen todellisuutta ja sitä, miten monin tavoin kuulosairaus tai kuulovamma vaikuttaa toimintakykyyn. Palveluissa keskitytään usein kuuloon ja sen mittaamiseen, vaikka ihminen saattaisi tarvita tukea myös arjessa selviytymiseen, ihmissuhteisiin ja henkiseen kuormitukseen.
Toivo on teoksen kantava teema. Elämä voi olla merkityksellistä kuulovaivoista huolimatta. Kirjoittajat uskovat kirjan tuovan lohtua, toivoa ja toimijuutta lukijoille.
– Haluamme kertoa, että elämä jatkuu. Sairaus ei vie pois kaikkea. Vaikeiden vaiheiden keskellä voi löytää yllättäviä voimavaroja ja nauttia hyvistä hetkistä, Pruuki ja Wass sanovat.
| Haluamme kuulla kokemuksiasi kuulovammasta Merkittävä osa kirjan sisältöä ovat muiden kuulovamman saaneiden kokemukset, joita kerätään kyselyllä. Kysely toteutetaan Helsingin yliopiston ja Kuuloliiton yhteistyönä. – Haluamme ymmärtää, miten kuuloon liittyvän vamman tai sairauden kanssa elävät ovat vuosien mittaan selviytyneet. Olemme kiinnostuneita siitä, mistä ja minkälaista apua ihminen on saanut kuulovaivoihinsa, miten ne ovat vaikuttaneet elämään ja ihmissuhteisiin ja mitkä asiat ovat kannatelleet, Wass ja Pruuki sanovat. Vastaajien tarinoita ja kokemuksia hyödynnetään syksyllä 2027 ilmestyvässä “Elämää kuulosairauden kanssa” (Gummerus)- teoksessa. Sähköiseen kyselyyn voi vastata 18.12.26 asti, avaa kysely (linkki). |
Hanna Wassille kuulosairaus laittoi arjen uuteen valoon
Hanna Wass, 49, koki äkillisen kuulonmenetyksen keväällä 2025. Akuutti tilanne korjautui kortisonilääkityksellä, mutta tapahtuman seurauksena jäi korkea sähköinen sirinä, joka voimistuu melualtistuksen myötä. Kuulontutkimuksissa on havaittu asteittain jyrkentynyt kuulonalenema korkeilla taajuuksilla.
Tänä syksynä Wass palasi kokopäivätoimisesti töihin. Pahin shokki on takana, mutta kuulo-ongelmat rajoittavat voimakkaasti arkea, sosiaalisia suhteita ja liikkumista. Kuulosairauden myötä Wass on pohtinut paljon identiteettiään ja tulevaisuuttaan, joka näyttää hyvin erilaiselta kuin hän oli suunnitellut ja haaveillut.
Mitkä asiat kannattelevat arjessasi?
Puolison tuki ja rakkaus sekä läheisten ja kollegoiden kanssa koetut hetket ovat keskeisiä ilonlähteitä arjessa. Töihin paluun myötä sain takaisin ammatillisen identiteettini, jonka luulin jo menettäneeni. Tuntuu ihmeelliseltä, että pystyn taas kirjoittamaan, johtamaan projekteja ja osallistumaan julkiseen keskusteluun.
Mitkä asiat antavat toivoa?
Kristillinen vakaumukseni on vain vahvistunut tapahtuneen myötä. Minulla on vankka perusturva ja tutkijan kyky jäsennellä ja analysoida tuntemuksiani, vaikka sairauden synnyttämä pelko ja ahdistus uhkaavatkin usein kaapata mennessään. Periksiantamattomuus on persoonallisuuteni ydinainesta ja tässä se on tullut tarpeeseen. Vähitellen halu selvitä on voimistunut.
Millaista hoitoa toivoisit?
Minua suorastaan raivostutti pitkään, että ainut tämäntyyppisiin vaivoihin tarjolla oleva hoitomuoto Suomessa on kognitiivinen käyttäytymisterapia. Tuntui, että taustalla oleva kuulon heikkeneminen sivuutetaan täysin ja vaiva psykologisoidaan jo entuudestaan nääntyneen potilaan temppuradaksi. Asteittain olen alkanut hahmottaa, että kärsimyksen kokemuksen kannalta mieli on kuitenkin avainasemassa ja sitä on mahdollista eri keinoin treenata.
Mitä kuulosairaus on sinulle opettanut?
Se on tehnyt entistä selvemmäksi, että moni sairaus tai vaiva ei näy päällepäin, eikä toisten terveydentilasta kannata tehdä ulko-olemuksen perusteella päätelmiä. Olen ymmärtänyt, miten kapea terveyskäsitys itsellänikin on ollut. Monien sairauksien kanssa sinnitellään vuodesta toiseen niistä koskaan varsinaisesti parantumatta tai toipumatta. Ennen kaikkea olen huomannut, miten paljon rakastan elämää ja oman elämäni puitteita, vaikka oleminen onkin välillä hyvin raskasta.
Teksti: Henna Tarjanne-Lekola
Kuvat: Mikko Käkelä
Lue juttu Kuuloviesti 4/2026 (linkki) lehdestä sivuilta 8-11.
Lue uutinen (5.11.2026) Kysely kartoittaa kokemuksia elämästä kuulovamman tai kuulosairauden kanssa
Kuuloviesti-lehteen ja aiempiin numeroihin voit tutustua Kuuloviesti-sivullamme (linkki)