Kuulokoje ei ole turha hoito – priorisointikeskustelun tulee pohjautua näyttöön
MTV uutisoi 8.10.2026 terveydenhuollon priorisoinnista ja palveluvalikoiman rajaamisesta osana julkisen sektorin säästöjä. Uutisessa pohdittiin muun muassa kuulokojeiden kuulumista osaksi julkista terveydenhuoltoa. Yleisessä keskustelussa kuulokojeita on helppo tarkastella yksittäisenä kustannuksena ymmärtämättä laajemmin kuulonkuntoutuksen kokonaisuutta. Kuulonkuntoutus on kansantaloudellinen ja -terveydellinen investointi, joka vähentää raskaampien ja kalliimpien palveluiden tarvetta.
Kohtaamme Kuuloliitossa usein tilanteita, joissa ikääntyneen kuuloa ei ole kuntoutettu tai kuntoutus on alkanut liian myöhään. Suomessa kuulonkuntoutus on edelleen aliresursoitu väestön todelliseen kuntoutustarpeeseen nähden. Palvelujärjestelmä on epäonnistunut tehtävässään, jos kuulokojetta ei osata tai haluta käyttää. Kuntoutus ei tällöin ole toteutunut tavoitteiden mukaisesti.
– Kuulonkuntoutuksen tavoitteena on tukea kuulo- ja aivoterveyttä sekä mahdollistaa yhdenvertainen osallistuminen yhteiskuntaan ja arkeen, Kuuloliiton toiminnanjohtaja Sanna Kaijanen muistuttaa.
– Suurin osa ikääntyneistä käyttää kuulokojeitaan aktiivisesti. He ovat kiinnostuneita laitteistaan, ja esimerkiksi kuuloyhdistysten vapaaehtoisten antamassa kuulolähipalvelussa jaetaan vinkkejä kuulokojesovellusten käyttöön, Kaijanen jatkaa.
Kuulokoje on monelle välttämätön vuorovaikutuksen ja osallisuuden mahdollistaja. Henkilökohtaisen kuulon apuvälineen avulla ihminen voi kuulla läheisensä, tehdä työtä, osallistua, asioida, harrastaa ja pysyä mukana yhteiskunnassa. Kuulonkuntoutukseen sisältyy kuulokojeiden sovituksen lisäksi kojeiden säätöjä, käytön opastusta, seurantaa sekä tarvittaessa muiden lisäapuvälineiden hankinta tai ohjaaminen sisäkorvaistutekuntoutukseen.
– Ymmärrämme Kuuloliitossa, että terveydenhuollon resurssit ovat niukentumassa. Juuri siksi kuulonkuntoutukseen panostaminen on entistä tärkeämpää. Se tukee väestön terveyttä, toimintakykyä ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan. Seuraamme mielenkiinnolla myös teknologian kehittymistä sekä kuulon itsetestauksen tutkimusta ja pilotointia. Näin resursseja voitaisiin ohjata kuulon diagnostiikasta vahvemmin varsinaiseen kuntoutukseen, Kaijanen toteaa.
Riittämättömästi kuntoutettu kuulonalenema on merkittävä riskitekijä ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Myös kuulon ja kognition yhteydestä on vahva tutkimusnäyttö. Kuulon heikkeneminen on tunnistettu muistisairauksien riskitekijäksi. Päivitetty muistisairauksien Käypä hoito -suositus korostaa kuulo-ongelmien oikea-aikaista kuntouttamista. Tämä ei ole mahdollista ilman saavutettavaa palvelua.
Kaijasen mukaan on tärkeää varmistaa, että myönnetty kuulokoje tulee aktiiviseen käyttöön ja tukee käyttäjän kuulemista ja toimintakykyä parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkimusnäyttö ei tue kuulokojekuntoutuksen sulkemista palveluvalikoiman ulkopuolelle.
– Jos koje jää laatikkoon, ratkaisu ei todellakaan ole kojeiden tarjoamisen vähentäminen. Sen sijaan palvelujärjestelmää on kehitettävä. Kuulonkuntoutuksen resursointi on tehtävä väestön todelliseen palvelutarpeeseen nähden. Kuulokuntoutus on kokonaisuus ja ihmisen loppuelämän mittainen prosessi, jossa terveydenhuollolla, teknologialla ja vertaistuella on jokaisella oma tärkeä roolinsa.
Lisätietoa
Sanna Kaijanen
Toiminnanjohtaja
Kuuloliitto ry
p. 040 508 1716
