Esteetön kuunteluympäristö

Kuulovammaisille henkilöille esteetön kuunteluympäristö tarkoittaa hyvää akustiikkaa, taustamelun vähäisyyttä, kuuntelemista helpottavia äänensiirtojärjestelmiä sekä tietoa myös visuaalisessa muodossa. Esteettömän kuunteluympäristön takentaminen vaatii uudenlaista ajattelutapaa, ei niinkään investointeja.

Hyvän kuunteluympäristön kriteerit

Tilan kaikuisuuden tulee olla mahdollisimman vähäinen. Jälkikaiunta-aika vaikuttaa voimakkaasti puheen selkeyteen: jälkikaiunta-ajan ollessa pitkä sanojen äänteet sekoittuvat, eikä niistä saa selvää. Tilojen akustiikkaan vaikuttavat käytetyt pintamateriaalit ja rakenteet sekä tilan koko ja muoto.

Kaikuisuus kuvaa sitä vaikutelmaa, mikä syntyy kuunneltaessa ääntä huonetilassa. Kun tilassa on paljon heijastunutta ääntä suhteessa suoraan ääneen, huonetila on kaikuisa. Kovat pinnat heijastavat ääntä ja aiheuttavat kaikuisuutta, mikä vaikeuttaa selvän saamista puheesta. Erilaisia kaikuilmiöitä ovat esimerkiksi jälkikaiunta, tärykaiku ja seisovat aallot.

Taustamelun määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen. Yleisimpiä taustamelun aiheuttajia ovat ilmanvaihto ja erilaiset laitteet. Myös ovien, seinärakenteiden ja välipohjien läpi saattaa kulkeutua häiritsevää ääntä esimerkiksi liikenteen melua rakennuksen ulkopuolelta.

Taustamelun häiritsevyys riippuu melun taajuusjakaumasta ja melun tyypistä. Lähellä puhealueen taajuuksia ja puheen rytmiä oleva melu on häiritsevintä. Taustamelun ja kuunneltavan puheen voimakkuuden välillä tulee olla riittävä ero, jotta puheesta saadaan selvää, eikä taustamelu peitä puhetta. Riittävän erotettavuuden takaamiseksi tulee taustamelun ja kuunneltavan puheen välinen ero olla vähintään 15 desibeliä. Tätä eroa kutsutaan signaali-kohinasuhteeksi tai häiriöetäisyydeksi.