Tarinaboxi

Vuoden aikana vapaaehtoiset kertovat kokemuksiaan kuuloesteettömyydestä, kuunteluympäristöstä ja viestinnästä.

Eija Mäntymäki, insinööri ja entinen maatilan emäntä, Jalasjärvi

1. Millaisessa kuunteluympäristössä viihdyt?
– Viihdyn parhaiten rauhallisissa ja vähän hiljaisemmissa tiloissa ja tilaisuuksissa. Viihdyn sellaisessa ryhmässä, jossa puhutaan yksi kerrallaan eikä huudeta toisten puheen päälle, kuten tapahtuu nykyisin kaikissa tv:n puheohjelmissa. Kovassa metelissä tunnen olevani ulkopuolinen, koska en kuule mitä puhutaan. Rautatie- ja lentoasemilla tai junassa ja lentokoneessa on yleensä aika kova hälinä. Kuulutuksista en saa mitään selvää. Jollei kaverit auttaisi minua, olisin ihan pihalla enkä tietäisi mistä on puhe.

2. Löytyykö kuuloesteettömiä tiloja asuinseudultasi?
– Olen usein kokouksissa, joissa on osallistujia 10 – 100 henkilöä. Tärkeää on, että yleisissä tiloissa on vähintään mikrofonit ja että niitä käytetään, eikä vain sanota, että mulla on kova ääni. Induktioäänentoisto parantaa selvän saamista, mutta valitettavan harvoissa paikoissa niitä on kotiseudullani – tai jos on, niin sitä ei osata käyttää. Hyvä kuuluvuus löytyy Jalasjärvi-salista, Palveluportista ja Jalasjärven kirkosta. Lähiseudulta Kurikan kirkosta ja seurakuntakeskuksesta. Jurvan Sellassa on mikrofonit, samoin Kurikan kunnan kokoustiloissa, mutta niissäkin on kuuluvuuden kanssa hieman ongelmia, kun väki tahtoo hälistä.
– Olen saanut itselleni henkilökohtaisen kuulovahvistiminen, joka lähettää puheen langattomasti kuulokojeisiini. Nykyisin minä kuulovammaisena kuulenkin kokouksissa parhaiten.

3. Tekstityksen merkitys huonokuuloiselle?
– Katsomme kotona paljon vanhoja kotimaisia elokuvia. Niissä on huono äänitys, mutta tekstittämällä elokuvan niistä tulee ihan katsottavia. Näin kesällä Kopolan kurssikeskuksesta kertovaa elokuvaa tekstitettynä ja se oli miellyttävä kokemus. Musiikkiesityksissä tai oopperassa en juurikaan käy, koska niissä on liian suuria äänten tasoeroja.
– Kirjoitustulkkauspalvelusta on hyvä apu kaikkein huonokuuloisimmille osallistujille.

Kalle Willman, lääkäri, Joutsa

1. Millaisessa kuunteluympäristössä viihdyt?
– Viihdyn tilassa, jossa taustahäly, kuten ilmastointihurina ja musiikki yms. ovat poissa. Viihdyn myös tilassa, jossa ihmiset kuuntelevat mitä toiset sanovat eli eivät puhu yhtä aikaa

2. Löytyykö kuuloesteettömiä tiloja asuinseudultasi?
– Joutsan kirkko ja Kansallisooppera ovat hyviä. Joutsassa julkiset ja yksityiset tilat eivät ole varustettuja induktiosilmukalla. Siten esimerkiksi kunnan lautakuntien kokoustilat ja valtuustosali ovat ilman mikrofoneja ja induktiosilmukoita. Vaikeaa toteuttaa demokratiaa!

3. Tekstityksen merkitys huonokuuloiselle.
– Katselen ja kuuntelen televisioa ilman apuvälineitä ja tekstitystä. Voimaa on riittänyt koneessa toistaiseksi. Vaimokin on kestänyt kovahkot äänenvoimakkuudet. Tekstitys voisi olla hyvä muun muassa maahanmuuttajille!

Niina Kankare-Anttila, koordinaattori, Korpilahti

    1. Millaisessa kuunteluympäristössä viihdyt?
– Olen töissä tai vapaalla, viihdyn tilassa, jossa ei kaiu tai ei ole taustahälyä. En tarvitse taustamusiikkia. Ollessani missä vaan kiinnitän huomiota tilan kaikuisuuteen.

2. Löytyykö kuuloesteettömiä tiloja asuinseudultasi?
– Kuuloesteettömyys ei välttämättä toimi kunnanvaltuuston tiloissa, koska tilat ovat usein vanhoja. Esteettömyyttä kun on muutakin kuin aisteihin liittyvää. Nämä ongelmat eivät koske vain pieniä kuntia, isoissa kunnissa on samanlaisia ongelmia.
– Jos on musiikin kanssa tekemisissä, akustiikaltaan hyviä konserttisaleja ja teattereita löytyy. Mielestäni Jyväskylän yliopiston juhlasalissa ja Jyväskylän kaupunginteatterissa nämä ovat kunnossa.

3. Tekstityksen merkitys huonokuuloiselle
– Olen normaalikuuloinen, mutta seuraan yleisesti aina välillä miten tekstitys toimii esimerkiksi televisiossa. Hyväksi onneksi se on lisääntynyt. Olin käymässä Kansallisbaletissa ja siellä tekstitys auttoi pysymään juonessa. Hätätekstiviestin lähettäminen on tärkeä juttu. Ihmiset ovat aika hyvin nykyisin älypuhelinten äärellä.

©EA