Tarinaboxi – vapaaehtoisten kokemuksia kuuloesteettömyydestä

Vuoden aikana vapaaehtoiset kertovat kokemuksiaan kuuloesteettömyydestä, kuunteluympäristöstä ja viestinnästä.

YLEISTÄ

Eija Mäntymäki, insinööri ja entinen maatilan emäntä, Jalasjärvi

1. Millaisessa kuunteluympäristössä viihdyt?
– Viihdyn parhaiten rauhallisissa ja vähän hiljaisemmissa tiloissa ja tilaisuuksissa. Viihdyn sellaisessa ryhmässä, jossa puhutaan yksi kerrallaan eikä huudeta toisten puheen päälle, kuten tapahtuu nykyisin kaikissa tv:n puheohjelmissa. Kovassa metelissä tunnen olevani ulkopuolinen, koska en kuule mitä puhutaan. Rautatie- ja lentoasemilla tai junassa ja lentokoneessa on yleensä aika kova hälinä. Kuulutuksista en saa mitään selvää. Jollei kaverit auttaisi minua, olisin ihan pihalla enkä tietäisi mistä on puhe.

2. Löytyykö kuuloesteettömiä tiloja asuinseudultasi?
– Olen usein kokouksissa, joissa on osallistujia 10 – 100 henkilöä. Tärkeää on, että yleisissä tiloissa on vähintään mikrofonit ja että niitä käytetään, eikä vain sanota, että mulla on kova ääni. Induktioäänentoisto parantaa selvän saamista, mutta valitettavan harvoissa paikoissa niitä on kotiseudullani – tai jos on, niin sitä ei osata käyttää. Hyvä kuuluvuus löytyy Jalasjärvi-salista, Palveluportista ja Jalasjärven kirkosta. Lähiseudulta Kurikan kirkosta ja seurakuntakeskuksesta. Jurvan Sellassa on mikrofonit, samoin Kurikan kunnan kokoustiloissa, mutta niissäkin on kuuluvuuden kanssa hieman ongelmia, kun väki tahtoo hälistä.
– Olen saanut itselleni henkilökohtaisen kuulovahvistiminen, joka lähettää puheen langattomasti kuulokojeisiini. Nykyisin minä kuulovammaisena kuulenkin kokouksissa parhaiten.

3. Tekstityksen merkitys huonokuuloiselle?
– Katsomme kotona paljon vanhoja kotimaisia elokuvia. Niissä on huono äänitys, mutta tekstittämällä elokuvan niistä tulee ihan katsottavia. Näin kesällä Kopolan kurssikeskuksesta kertovaa elokuvaa tekstitettynä ja se oli miellyttävä kokemus. Musiikkiesityksissä tai oopperassa en juurikaan käy, koska niissä on liian suuria äänten tasoeroja.
– Kirjoitustulkkauspalvelusta on hyvä apu kaikkein huonokuuloisimmille osallistujille.

Kalle Willman, lääkäri, Joutsa

1. Millaisessa kuunteluympäristössä viihdyt?
– Viihdyn tilassa, jossa taustahäly, kuten ilmastointihurina ja musiikki yms. ovat poissa. Viihdyn myös tilassa, jossa ihmiset kuuntelevat mitä toiset sanovat eli eivät puhu yhtä aikaa

2. Löytyykö kuuloesteettömiä tiloja asuinseudultasi?
– Joutsan kirkko ja Kansallisooppera ovat hyviä. Joutsassa julkiset ja yksityiset tilat eivät ole varustettuja induktiosilmukalla. Siten esimerkiksi kunnan lautakuntien kokoustilat ja valtuustosali ovat ilman mikrofoneja ja induktiosilmukoita. Vaikeaa toteuttaa demokratiaa!

3. Tekstityksen merkitys huonokuuloiselle.
– Katselen ja kuuntelen televisioa ilman apuvälineitä ja tekstitystä. Voimaa on riittänyt koneessa toistaiseksi. Vaimokin on kestänyt kovahkot äänenvoimakkuudet. Tekstitys voisi olla hyvä muun muassa maahanmuuttajille!

Niina Kankare-Anttila, koordinaattori, Korpilahti

    1. Millaisessa kuunteluympäristössä viihdyt?
– Olen töissä tai vapaalla, viihdyn tilassa, jossa ei kaiu tai ei ole taustahälyä. En tarvitse taustamusiikkia. Ollessani missä vaan kiinnitän huomiota tilan kaikuisuuteen.

2. Löytyykö kuuloesteettömiä tiloja asuinseudultasi?
– Kuuloesteettömyys ei välttämättä toimi kunnanvaltuuston tiloissa, koska tilat ovat usein vanhoja. Esteettömyyttä kun on muutakin kuin aisteihin liittyvää. Nämä ongelmat eivät koske vain pieniä kuntia, isoissa kunnissa on samanlaisia ongelmia.
– Jos on musiikin kanssa tekemisissä, akustiikaltaan hyviä konserttisaleja ja teattereita löytyy. Mielestäni Jyväskylän yliopiston juhlasalissa ja Jyväskylän kaupunginteatterissa nämä ovat kunnossa.

3. Tekstityksen merkitys huonokuuloiselle
– Olen normaalikuuloinen, mutta seuraan yleisesti aina välillä miten tekstitys toimii esimerkiksi televisiossa. Hyväksi onneksi se on lisääntynyt. Olin käymässä Kansallisbaletissa ja siellä tekstitys auttoi pysymään juonessa. Hätätekstiviestin lähettäminen on tärkeä juttu. Ihmiset ovat aika hyvin nykyisin älypuhelinten äärellä.

INDUKTIOTEKNIIKKA

Kaarina Niinimäki, Espoo

Tehnyt työuran Espoon kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa kotipalveluohjaajana.
Muutama vuosi kodinhoitajan oppisopimuskouluttajana.
– Työni vuoksi kaikki sosiaali- terveystoimen laitokset tulivat minulle tutuiksi, minkä vuoksi oli helppo mennä kartoittamaan kuunteluolosuhteita. Kävin vuosia sitten kaksi kartoittajakoulutusta. Espoossa kartoitin kymmeniä kohteita: kaikki palvelutalot ja vanhainkodin. Lisäksi kävin apteekeissa, lukiossa, pankissa ja kirkoissa.

1. Minkälaisissa paikoissa induktiosilmukka on toiminut hyvin?
– Induktiosilmukka on toiminut parhaiten apteekeissa ja terveysasemalla ja tietenkin Kuuloliiton järjestämissä tilaisuuksissa.
– Kartoituksen jälkeen Espoossa kolme apteekkia toimi heti ja hankki silmukat kaikille asiakaspalveluluukuille.

2. Miten hyvin tavallinen kansa tuntee induktiosilmukan?
– Tavallinen kansa ei juuri tunne induktiosilmukan tarkoitusta, vaan usein pitää perusteellisesti selvittää asiaa.

3. Oletko kokenut vähättelyä induktiosilmukan tarpeellisuudesta?
– Vähättelyä en ole kokenut, vaan tietämättömyydestä johtuvia kommentteja, esim. ”puhutaan kovempaa”.

4. Annatko palautetta induktiosilmukan toimivuudesta?
– Annan aina palautetta yksikön johtajalle, vahtimestareille ja papeille. Annan palautetta myös hyvin toimivista laitteista ja kiittelen, jos laite on laitettu päälle ja kerrottu, missä kuuluu parhaiten.

5. Miten hyvin mielestäsi esim. virastomestarit tai kiinteistövastaavat tuntevat induktiosilmukoita?
– Usein käy niin, ettei laite ole päällä, eikä asiasta tietävä henkilö ole paikalla, laite on lukon takana tai mikrofonia ei löydy, vaikka etukäteen on kerrottu induktion tarpeesta. Usein saan vastauksen, että laite on aina päällä, mutta sitten ei kuitenkaan kuulu. Paikan vastaavat ja vahtimestarit eivät ole kovin hyvin asiasta perillä eivätkä osaa kytkeä laitetta.
– Minulla on kaikkein huonoimmat kokemukset siunauskappeleista ja kirkoista. Olen antanut näistä palautetta Espoossa, Porissa, Tampereella, Kalvolassa ja Imatralla lähinnä siunaustilaisuuksien jälkeen.
Induktiosilmukoista kertovia T-tarroja on, mutta huomaamattomissa paikoissa.

6. Oletko itse kertonut induktiosilmukan tarpeesta tai palvelupistesilmukasta esim. julkiseen tilaan, virastoon, apteekkiin jne.
Jos kohteessa ei ole silmukkaa, kerron mikä se on ja mistä sen saa.
– Kotioloissa on joissakin kunnissa menty huonompaan palveluun. Vuosia sitten sain TV:n kuuntelua varten koko asunnon kattavan silmukan, jolla kuulen ulkonakin TV:n äänen. Nyt olen huomannut, että laitteiden asennuskustannuksissa säästetään, ja annetaan laite, joka sitoo sohvan nurkkaan kolmen metrin johdon päähän. Saa nähdä, miten SOTEn aikana tämän asian käy.

Sirkka Hakkola, Sevettijärvi
Ravitsemistyöntekijä, perhepäivähoitaja ja kerho-ohjaaja

1. Minkälaisissa paikoissa induktiosilmukka on toiminut hyvin?
– Kävin äskettäin Suomen Kansallisbaletissa katsomassa Gisellen. Esitys kuului ja sain siitä kaiken irti. Nautin koko esityksestä kaikilla aisteilla. Induktiosilmukka pelasi huippuhienosti.

2. Miten hyvin tavallinen kansa tuntee induktiosilmukan?
– Valitettavan huonosti ja olenkin yrittänyt viedä ilosanomaa induktiosilmukasta eteenpäin.

3. Oletko kokenut vähättelyä induktiosilmukan tarpeellisuudesta?
– Ikävä kyllä! Uskon, että ihmisillä ei ole tietoa eikä induktiosilmukan tarve ole tullut esille. Joku on voinut sanoa joskus, että tila on pieni ja ääni kuuluu hyvin. Tietämättömyyttä!

4. Annatko palautetta induktiosilmukan toimivuudesta?
– Annan joka kerta joko positiivista tai negatiivista. Annan palautetta sille taholle joka tilaisuuden järjestää.

5. Miten hyvin mielestäsi esim. virastomestarit tai kiinteistövastaavat tuntevat induktiosilmukoita?
– Vaihtelevasti. Toiset ovat hyvinkin tietoisia, mutta valitettavasti myös on heitä, joilla ei ole asiasta mitään tietoa. T-merkki näkyy monessa paikassa, mutta silmukka saattaa olla rikki tai se ei ole käytössä. Tilassa voi olla remontti meneillään. Vastaukseksi olen kuullut myös, että olen uusi työntekijä täällä, mikä se sellainen induktiosilmukka on…

6. Oletko itse kertonut induktiosilmukan tarpeesta tai palvelupistesilmukasta esim. julkiseen tilaan, virastoon, apteekkiin jne.
– Kyllä! Kerron sen tarpeesta ja aktiivisesti huomautan asiasta.

Matti Taanila, Parkano
Jäänyt eläkkeelle muutama vuosi sitten Parkanon kaupungin kiinteistörekisterinhoitajan toimesta

1. Minkälaisissa paikoissa induktiosilmukka on toiminut hyvin?
– Sekä Parkanossa että Kihniössä ev.lut. seurakunnan kirkossa ja erillisessä seurakuntatilassa on hyvin / loistavasti toimivat induktiosilmukat. Mainittakoon, että kyseisiin tiloihin asennettujen induktiosilmukkalaitteiden hankkiminen ja asentaminen ovat lähteneet liikkeelle alueella toimivan Ylä-Satakunnan Kuuloyhdistys ry:n ehdotuksesta.

2. Miten hyvin tavallinen kansa tuntee induktiosilmukan?
– Yleisesti ottaen voin todeta, että ns. suuri yleisö tuntee induktiosilmukan vielä heikonlaisesti.

3. Oletko kokenut vähättelyä induktiosilmukan tarpeellisuudesta?
– Ehkä voidaan sanoa, että tietynlaista vähättelyä on, kun ottaa huomioon kuinka nihkeätä induktiosilmukoiden hankkiminen on edelleen muihin julkisiin tiloihin lukuun ottamatta ev.lut. seurakuntien tiloja Parkanossa ja Kihniössä.

4. Annatko palautetta induktiosilmukan toimivuudesta?
– Esim. edellä mainittujen seurakuntien kohdalla olen tarvittaessa antanut palautetta lähinnä suntioille. Palautteen vastaanottaminen on ollut hyvin asiallista. Myös srk:n taholta on muun muassa Kihniön kirkkoherra kysynyt oma-aloitteisesti toimivatko laitteet asianmukaisesti.
– Parkanon kaupungintalon valtuustosalissa asennettuna olevan induktiosilmukan toiminnassa on ollut ajoittain ongelmia. Tiistaina 20.3.2018 pidimme valtuustosalissa kevätkokouksen, jolloin tuli samalla testattua myös silmukkalaitteen toimintaa. Kokouksessa eräs kuulokojetta käyttävä ilmoitti silmukan toimivan nyt moitteettomasti ja hyvin, joten palaute oli mieluisaa kuultavaa.

5. Miten hyvin mielestäsi esim. virastomestarit tai kiinteistövastaavat tuntevat induktiosilmukoita?
– Edellä mainituilla Parkanon ja Kihniön seurakunnilla suntiot (seurakuntamestarit) tuntevat silmukkalaitteet hyvin. Laitteet ovat pääsääntöisesti päällä tilaisuuksien yhteydessä ja myös tarvittavat T-tarrat ovat näkyvillä.

6. Oletko itse kertonut induktiosilmukan tarpeesta tai palvelupistesilmukasta esim. julkiseen tilaan, virastoon apteekkiin jne.
– Induktiosilmukan tarpeesta ja palvelupistesilmukasta julkisiin tiloihin olen sekä kertonut että välittänyt tietoa muun muassa kirjeitse useasti.
– Parkanosta löytyy muutama palvelupistesilmukka.

KUULEMISEN ONGELMAT EI KUULOKOJEENKÄYTTÄJILLÄ

Vuoden aikana vapaaehtoiset kertovat kokemuksiaan kuuloesteettömyydestä, kuunteluympäristöstä ja viestinnästä.

Ilkka Puhakka, Jyväskylä, sosiaalityöntekijä

1. Millaisena koet kuulemisen yleisötapahtumissa ja –tilaisuuksissa?
– En kuule, jos on taustamelua. Silloin pelkkä lähellä käytävä keskustelu haittaa kuulemista.

2. Kun arki sujuu pinnistelemättä: et tarvitse kuulokojetta eikä tarvitse kanssapuhujilta kysellä, mitä sanoitkaan tai pyytää toistamaan. Millainen on mielestäsi kansalaisten puheen selkeys?
– Puhelimessa puhutaan usein niin etten kuule, myös töissä isoissa neuvonpidoissa on vähän kuulemisen hankaluutta. Sammutan yleensä tv:t ennen kuin alan keskustella asiakkaan kanssa.
– Selvän puheen käyttäminen on nuorilla varsinkin vaikeaa. Jotkut myös mumisevat ja puhuvat seinille. Katsekontakti on tärkeä kommunikaatiossa.

3. Epäiletkö oman kuulosi heikentyneen?
– Olen epäillyt. Viime syksynä kävin työterveydessä ja korvani huuhdeltiin kolme kertaa viikon välein. 20 dB puhealueella oli vajaus, mutta en saanut lähetettä eteenpäin.

4. Jos et kuule jossakin tilanteessa hyvin, niin mitä yleensä teet, jotta kuulet paremmin?
– Menen lähemmäksi puhujaa. Kokouksessa pyydän puhujaa toistamaan, mikäli en kuule!

Liisa Rytky, Haapavesi
Tehnyt suurimman osan työurastaan (43 vuotta) viittomatulkkausta ja -opetusta.
Vapaaehtoistyötä kuuloyhdistyksessä noin 35 vuotta.

1. Millaisena koet kuulemisen yleisötapahtumissa ja –tilaisuuksissa?
– Kuuleminen riippuu monesta asiasta, esim. tilan koko, esiintyjien puhetapa, mikrofonin käyttö, oma sijainti tilassa. Yleensä kuulen hyvin. Ihmisten keskinäiset supinat ja jutustelut toki häiritsevät minuakin.

2. Kun arki sujuu pinnistelemättä: et tarvitse kuulokojetta eikä tarvitse kanssapuhujilta kysellä, mitä sanoitkaan tai pyytää toistamaan. Millainen on mielestäsi kansalaisten puheen selkeys?
– Tarkkailen paljon ihmisten puheen nopeutta ja selkeyttä. Olen huomannut, että monet eivät liikuta huuliaan puhuessaan. Jotkut taas nielevät sanojen loppuja. Toivon, että ammatikseen esiintyvät kiinnittäisivät enemmän huomiota puhetapaansa.

3. Epäiletkö oman kuulosi heikentyneen?
– Kuuloani on tutkittu ja siksi tiedän, että se on hieman alentunut. Tilanne ei vielä tunnu haittaavan
elämääni.

4. Jos et kuule jossakin tilanteessa hyvin, niin mitä yleensä teet, jotta kuulet paremmin?
– Se onkin vaikea kysymys. Oma käyttäytymiseni riippuu paljon tilanteesta. Jos on joku arvokas juhla, en puutu asiaan, harmittelen vain huonoa tuuriani. Joskus saatan vaihtaa istumapaikkaa, jos sen voin tehdä muita häiritsemättä. Jos huomaan, että olisi mikin käyttömahdollisuus, saatan pyytää ottamaan sen.

Kyösti Kauppinen, Saarijärvi
Toiminut liikenneopettajan ammatissa yli 30 vuotta. Nyt eläkkeellä.

1. Millaisena koet kuulemisen yleisötapahtumissa ja –tilaisuuksissa?
– Minulla ei ole kuulokojetta, mutta jonkinasteinen kuulon alenema kyllä on. Koen tämän kuulokojeettomuuden vähän haitaksi, kun en pysty samaistumaan kuuntelijana kuulokojeen käyttäjiin. Siispä joudun kyselemään, että kuulevatko läsnäolijat. Hälinässä jäävät sanat epäselväksi. Keskustelu muuttuu äkkiä kiusalliseksi. Jätän liian herkästi keskustelun sikseen ja siirryn toisaalle. Lähes kaikissa yleisötilaisuuksissa en kuule luennoitsijaa. Varsinkaan en kuule sellaista henkilöä, joka ei älyä käyttää mikrofonia oikein.

2. Kun arki sujuu pinnistelemättä: et tarvitse kuulokojetta eikä tarvitse kanssapuhujilta kysellä, mitä
sanoitkaan tai pyytää toistamaan. Millainen on mielestäsi kansalaisten puheen selkeys?
– Kyllä hälytilanteissa jäävät asiat epäselviksi liian usein. Se kiusaa. Isompiin saleihin pitäisi hankkia
useampi ”lentävä” mikki, että se olisi keskustelutilanteissa nopeammin siirrettävissä henkilöltä
toiselle – ja mikrofonin käyttöä tulisi opettaa joka puolella maata!

3. Epäiletkö oman kuulosi heikentyneen?
– Kyllä ne konstit ovat aika vähissä millä omaa kuuloansa nykyisin pystyy parantamaan. Ei juuri
ollenkaan. On vain kysyttävä, että MITÄ? MITÄ?

4. Jos et kuule jossakin tilanteessa hyvin, niin mitä yleensä teet, jotta kuulet paremmin?
– Yleensä vien keskustelukumppanin sivummalle hälystä – silloin kun se käy päinsä.

AKUSTIIKKA

Ari Haapanen, Tuusula, eläkkeellä (työura koostuu liikkeenjohdon sekä rahoitus- ja talousjohdon tehtävistä)

  • – Kuulolaitetta olen käyttänyt vuodesta -82 lähtien, ensin yhtä ja myöhemmin 90-luvulta eteenpäin kahta laitetta. Viimeiset parikymmentä vuotta työtehtäväni olivat kohtuullisen kansainvälisiä, jolloin kuulemiseen liittyvät asiat tulivat entistä tärkeämmiksi.

1. Millaisessa fyysisessä tilassa viihdyt ja pystyt toimimaan parhaiten?
Kannaltani tilan hyvyyteen vaikuttaa keskeisesti tilan kaikuisuus. Pintojen tulee siis olla tarpeeksi äänen jälkikaikua vaimentavia eikä turhaa melua saisi syntyä esimerkiksi tuolien siirtämisestä tms. Toinen merkittävä kuulemiseen ja ennenkaikkea puheen ymmärtämiseen vaikuttava tekijä on istumajärjestys tilassa. Valitettavasti on niin, että mitä isompi tila ja tietenkin myös tilaisuus sitä hankalammaksi kaikesta selvän saaminen tulee. Tiivistäen tarpeeksi äänen jälkikaikua vaimentava tila, jossa voi istua siten, että osallistujat näkevät toisensa.

2. Minkälaisia ovat mielestäsi kokoontumistilat, auditoriot ja salit akustiikaltaan?
– Pienet tilat, neuvotteluhuoneet ja vastaavat maksimissaan kymmenen hengen huoneet, ovat yleisesti ottaen kohtuullisen hyviä. Pintojen kaikuisuuteen on kiinnitetty huomiota tai sisustussuunnittelija on sattumalta käyttänyt materiaaleja, jotka ovat kuulemisen kannalta hyviä. Isoissa tiloissa on pääsääntöisesti kehitettävää tässä suhteessa. Mitä enemmän yleisö osallistuu ja käy keskusteluja sitä hankalammaksi tilanne kuulemisen kannalta tulee. Ideaalein on tila, jossa jokaisella on mikrofoni käytössä ja kaikki puhe puhutaan mikrofoniin ja voidaan kuunnella paitsi kaiuttimista niin myös induktiivisesti. Hyviä ja huonoja esimerkkejä en nyt lähde yksilöimään.

3. Minkälainen on hyvä työympäristö akustiikaltaan?
– Samat asiat kuin neuvottelutilojenkin osalta tulevat tässäkin vastaan. Viime vuosien aikana on ollut paljon pyrkimystä pois vanhoista ”koppikonttoreista”. Työtiloista on haluttu tehdä isompia avoimia yhteistiloja eikä yksittäisellä työntekijällä enää ole edes omaa nimettyä tilaa käytössään. Tämä kehitys on huonokuuloisten kannalta varmaan aika huono. Hyvässä työtilassa pitää käsitykseni mukaan olla riittävän rauhallista ja ”melutonta”, jotta työn kannalta tarpeelliset keskustelut niin kasvotusten kuin puhelimessakin hoituvat hyvin.

Kirsi Mikkanen, Jämsä, määräaikainen avustaja päiväkodissa

1. Millaisessa fyysisessä tilassa viihdyt ja pystyt toimimaan parhaiten?
– Valaistus kohdallaan, ei esimerkiksi ikkunasta tulevaa häiritsevää valoa tai huonoja/väärin kohdistettuja valaisimia, rauhallinen värimaailma, suht kaiuton, ei kovin iso tila.

 2. Minkälaisia ovat mielestäsi kokoontumistilat, auditoriot ja salit juuri akustiikaltaan?
– Taloyhtiömme kerho/kokoustila: kaikuva, pitkulainen, täysin mahdoton seurata vaikkapa yhtiökokouksessa muitten puhetta. FM-laitteella kuuntelen puheenjohtajan ja sihteerin puheet, mutta muut menee useimmiten ohi erityisesti kaikuvuuden vuoksi. Myös kuuloyhdistyksen kokouksissa tässä tilassa on aika haastavaa kuunnella. Mutta kun tila on ilmainen ja kaikille hallituksen jäsenille hyvin saavutettavissa, niin käytämme sitä kuitenkin.

– Uudehkon koulurakennuksen ruokasali, missä on joskus yleisötilaisuuksia (esim. oli rekrytointimessut), korkea, osin isoin ikkunoin varustettu tila. Ei siellä kuulevatkaan oikein pärjää. Samassa koulussa on myös pieni auditorio, jossa olen käynyt testaamassa induktiosilmukkaa. No eivät tietysti tienneet koko jutusta mitään ja kolmen henkilön kanssa siinä sitten viriteltiin laitteita ja tein kuuntelutestiä. Saatiin toimimaan, mutta jäi se vaikutelma, että koulun väki oli aika ulalla koko hommasta. Myös toisessa koulussa on sama ruokasali-ongelma. Sielläkin järjestetään erilaisia yleisötilaisuuksia ja -paneeleita, mutta kuuluvuus on kaikille todella huono.

–  Uudessa päiväkodissa on laitettu liikuntasaliin, jonka voi yhdistää tarvittaessa ruokasaliin avaamalla väliovet, aika erikoinen silmukkaviritys. Seinällä on kiinteä mikrofoni ja sen pitäisi ottaa äänet koko salista, niin että induktiolla kuulee joka nurkasta. No eipä se toimi ja siellä missä se toimii, ääni on heikko. Jos voimakkuutta lisää, ääni alkaa kiertämään kaiuttimissa, joten volyymia ei voi laittaa niin suureksi, että induktiosta olisi jotain hyötyä. Ruokasalin puolelle tuo induktio ei kuulu oikein ollenkaan. Pistää vaan miettimään, kuka tämänkin on suunnitellut ja kenelle se on tarkoitettu? Ei ainakaan päiväkodissa mahdollisesti hoidossa oleville kuulovammaisille lapsille tuosta ole juurikaan hyötyä. Päiväkodin johtaja tosin on valveutunut ja viimeksi näitä induktioasioita pähkäillessämme, hän sanoi pyytäneensä lisää akustiikkalevyjä päiväkodin tiloihin. Mutta saa nähdä, miten tämän hyvän asian käy.

– Uudehkoon palvelutaloon taas on laitettu induktiosilmukka vain tv:n kuuntelua varten ja niitäkin on laitettu ainakin kahteen eri kerrokseen samalle kohdalle. Eli eri kerrosten telkkareitten ääni kuuluu ristiin toistensa kanssa. Taitaa jäädä nämäkin laitteet käyttämättä!

3. Minkälainen on hyvä työympäristö akustiikaltaan? 
– Hyvä työympäristö akustiikaltaan on sellainen, että kaikki pystyvät siellä olemaan ja saavat selvää puheesta. Aika harvinainen asia!

Annala Pauli, Kokkola, eläkkeellä oleva matkatoimistoyrittäjä

– Kuulon vuoksi jo 20 vuotta vuotta sitten jäin eläkkeelle ja sen hetkinen työympäristö matkatoimistossa ei varmaankaan ollut akustiikaltaan kaikkein parhaimpia,  puhelimien ja tietokoneisen äänien sekä asiakkaiden keskustelujen sekoittuessa sopivasti yhteen. Siinä oli sitten huonokuuloisella haastava paikka.

1. Millaisessa fyysisessä tilassa viihdyt ja pystyt toimimaan parhaiten?
– Kokkolassa mielestäni meidän upea kaupunginkirjasto on yksi hyvä esimerkki hyvästä akustiikan suunnittelusta.

– Eläkeläisenä viihdyn ja toimin parhaiten kuitenkin kotona. Asun kylläkin 1908 rakennetussa kivisessä Jugend-talossa, joka peruskorjattiin täysin vuonna 2002 ja jossa on vieläkin korkeat huoneet, vaikka kattoja on laskettu jonkin verran. Kodissamme akustiikka on saatu sellaiseksi, että siellä siis viihdyn. Sen sijaan, kun astun asunnostamme rappukäytävään pyrin siellä kulkemaan vaiti ja olemaan puhumatta, koska kiviseinistä ja kiviportaista kaiku on sellainen, että puheesta on erittäin vaikeaa saada selvää mitä toinen sanoo.

2. Minkälaisia ovat mielestäsi kokoontumistilat, auditoriot ja salit juuri akustiikaltaan?
– Kun mittariin on kertynyt numerot 75, nehän ovat vain lukuja, mutta hidastavat myös hieman jo tahtia, niin näissä Kokkolan julkisissa paikoissa käynnit ovat vähentyneet ja mahdollisesti huonotkin kohteet akustiikaltaan ovat unohtuneet mielestä. Kuitenkin puhun nyt huonokuuloisena kuulokojeiden käyttäjänä ja tärkein asia joka menee kaiken muun akustiikan edelle, on esteetön ympäristö ja siinä toimiva induktiosilmukka. Vaikka kaikki hälyäänet ja kovat pinnat olisi tehty siten, ettei niistä heijastuisi ylimääräistä häiriötä, niin kyllä meille on kuitenkin tärkeintä kuulla kuulolaitteidemme T-asennon kautta puheet häiriöttä korvaamme. Hyvät suunnittelijat  varmaan nykyisin osaavat ottaa kaikki akustiset asiat huomioon kokoontumistiloja, auditorioita ja saleja suunnitellessaan, mutta kuulovammaisten huomioiminen tilaratkaisujen laadinnassa valitettavasti usein unohdetaan.

3. Minkälainen on hyvä työympäristö akustiikaltaan? 
– Jos itse ajattelisin vielä työpaikkaa ja sen työympäristöä, niin sanoisin, että riippuen siitä, minkälainen työpaikka olisi kysymyksessä, niin tärkeitä asioita olisivat: hyvät tilat, raikas sisäilma, oikea lämpötila, valaistus, ergonomia ja kalusteiden sijoittelu kaikkine tarvittavine laitteineen. Jos olisi ”maisemakonttori”, niin käyttäisin melua eristäviä seinämiä. Tietysti tähän hyvään työympäristöön kuuluisivat myös hyvät ja kannustavat työtoverit sekä hyvästä työstä hyvä palkka.

Tutustu myös Kuulolla työssä -sivustoon!

©EA