Tarinaboxi

TEKSTITYS

Vuoden aikana vapaaehtoiset kertovat kokemuksiaan kuuloesteettömyydestä, kuunteluympäristöstä ja viestinnästä.

SAAVUTETTAVUUS

Alpo Pulkkanen, työtön, Jyväskylä

1. Kulttuuripalvelujen saavutettavuus. Miten ne toimivat mielestäsi?

– Jyväskylässä on teatterin Suurella Näyttämöllä toimiva induktiosilmukka ja lipun myynnissä kartta kuuluvuudesta.

2. Miten kirjaston lainauspalveluissa on huomioitu kuulovammaisen kohtaaminen?

– Kaikki Keski-Suomen kirjastot on kartoitettu keväällä, erillinen hanke asian tiimoilta. Olimme Margit Hassisen, Kuuloliiton kuntoussihteerin kanssa asiasta palaverissa ja loppuseminaarissa. Minulla oli puheenvuoro, jossa esittelin kuuloasioita. Jyväskylän pääkirjasto on remontissa ja meidän (sekä muiden vammaisjärjestöjen) esittämät toiveet otetaan huomioon korjauksissa. Kirjastoon tulee induktiosilmukalla varustettuja palvelupisteitä ja toinen iso luentotila varustetaan toimivalla silmukalla. Lisäksi liikkuminen pitäisi olla esteetöntä ja kaikki opasteet ottavat huomioon asiakkaiden tarpeet (eivät ole sijoitettu liian korkealle ja ovat tarpeeksi selkeitä). Käsittääkseni myös muihin aluekirjastoihin tulee samoja parannuksia.

3. Onko sinulla käyttäjäkokemusta tekstitetystä kotimaisesta elokuvasta?

– Minulla on vain kokemuksia television tekstityksestä, koska en ole käynyt vuosiin elokuvia katsomassa.
– Televisioin tekstitys toimii mielestäni hyvin ja käytän itse paljon digiboxilla esim. YLE Areenan palveluja, joissa tekstitys toimii. Olimme elokuussa Keski-Suomen kuulopiirin kirkkopyhässä Toivakassa ja iltapäivän ohjelmassa oli Sami Virtasen esitys asian nykytilanteesta. Paikalla olleet kuulijat olivat tyytyväisiä Samin esittämään infoon, suosittelen samanlaista luentoa asiasta kaikille kuulopiireille.

Kaisa Saari, yrittäjä, eläkeläinen, Rauma

1. Kulttuuripalvelujen saavutettavuus. Miten ne toimivat mielestäsi?

– Ne ovat saavutettavissa kun niitä tarvitsen. Teatterissa varmistan aina lipun myynnistä induktiosilmukan toimivuuden. Silmukan tärkeys huonokuuloisen kuulemisen apuna on vieläkin vaikea normaalikuuloisen ymmärtää. Kaikilla ei ole tietoakaan asiasta. On tullut huonoja kokemuksia huonokuuloisen matkani varrelta, toki on hyviäkin. Tietoisuus on lisääntynyt.
– Teattereiden henkilökunnalle olisi hyvä pitää ikäkuuloluento. Näin varmistetaan induktiosilmukan toimivuuden tärkeys huonokuuloisen lipunostajan kannalta. Tässä olisi uusi kohderyhmä kampanja ”ikäkuuloiset teatterissa”.

2. Miten kirjaston lainauspalveluissa on huomioitu kuulovammaisen kohtaaminen?

– Raumalla on yhdessä asiakastiskissä induktiosilmukka ja siitä merkintä Huonokuuloisen täytyy kertoa huonokuuloisuudestaan, kysyä silmukkaa, asioida juuri tässä kohtaa tiskiä ja puhua mikrofoniin. Aktiivisuutta tässäkin vaaditaan huonokuuloiselta.

3. Onko sinulla käyttäjäkokemusta tekstitetystä kotimaisesta elokuvasta?

– Elokuvateatterin tekstityksestä/induktiosilmukan olemassaolosta minulla ei ole tietoa, mutta televisiosta katson erittäin harvoin kotimaisia elokuvia. Minulla on television kuuntelulaite, pienoisinduktiosilmukka, jota voin käyttää. Silmukan avulla selviän eri tilanteissa.
– Olen keskivaikeasti huonokuuloisena saanut pienoisinduktiosilmukan Satakunnan sairaanhoitopiiriltä maksutta käyttööni.

Outi Liuska, sairaanhoitaja, Espoo

1. Kulttuuripalvelujen saavutettavuus. Miten ne toimivat mielestäsi?

Yleensä ostan lipun teattereihin tms. joko netin kautta tai käyn lipunmyyntipisteessä henkilökohtaisesti. Jos liput pitää ostaa puhelimitse, usein normaalikuuloinen puoliso hoitaa sen. Valitettavan usein lipunmyyjällä ei ole tietoa induktiosilmukasta tai paikoista, joissa se kuuluu. Aina ei teatterissa vahtimestaritkaan tiedä, missä induktiosilmukka kuuluu tai onko se automaattisesti päällä.
– Mielestäni teatterissa käymisen suurin murheenkryyni onkin induktiosilmukat: lippu on väärälle paikalle, henkilökunta ei osaa käyttää sitä tai silmukan kautta kuuluvuus on huono. Pääsääntöisesti palvelu teattereissa on kuitenkin avuliasta ja ystävällistä. Viime vuosien aikana kuitenkin minun rakastamastani teatterista on tullut rasittavaa. En nauti teatterissa käynnistä kuten aiemmin ennen kuulon heikkenemistä.

2.  Miten kirjaston lainauspalveluissa on huomioitu kuulovammaisen kohtaaminen?

– Kirjastossa… asioin kuten muutkin. En ole omassa kirjastossani Leppävaarassa Espoossa huomannut palvelusilmukkaa. Onneksi isommissa kirjastoissa on useampia palvelupisteitä ympäri kirjastoa. Kuitenkin nykyään kirjastoissa on niin paljon ääntä ja tapahtumaa ja hälinää, että on vaikeuksia kuulla virkailijan puhetta. Erityisen hankalaa se on, jos vieressä on lava, jolla juuri on käynnissä joku esitys. Kirjastonkin palveluissa internet on suuri pelastaja.

3. Onko sinulla käyttäjäkokemusta tekstitetystä kotimaisesta elokuvasta?

– En ole muistaakseni nähnyt kuin Tuntemattoman sotilaan tekstitettynä kotimaisena elokuvana teatterissa. Silloin seurasin viikottain tekstitettyjen näytösten esitysaikoja sekä Finnkinon nettisivulta että somen kautta tuttujen päivityksistä. Kävin äärettömän hankalaan aikaan esityksen katsomassa, mutta esitys on valittu nimenomaan tekstityksen mukaan. Näytösten suunnittelussa hankalaa on, että tekstitetyt esitykset ovat usein ns. ruuhka-aikojen ulkopuolella joko yöllä tai keskellä päivää.
– Ilman tekstitystä en mielellään käy katsomassa kotimaisia elokuvia. Näytellyissä elokuvissa voi vielä yrittää lukea näyttelijän huulilta ja yrittää seurata miten kuten esitystä. Suuri haaste nykyisin on piirretyt elokuvat. Niissä tulee joskus käytyä lasten kanssa. Tällöin elokuva on pakko olla suomeksi puhuttu eikä niissä ole tekstityksiä. Toinen vaihtoehto olisi alkuperäisellä kielellä (englanniksi) puhuttu ja suomeksi tekstitetty. Näitä taas lapset eivät pysty seuraamaan.
– Olen joskus vuosia sitten ollut katsomassa elokuvaa salissa, jossa piti olla induktiosilmukka. En muista eikö sekään toiminut vai oliko se muuten hankala. En kuitenkaan valitse elokuvaa tai esityspaikkaa induktiosilmukan perusteella.

EA

Tutustu myös Kuulolla työssä -sivustoon!

Lue tästä aiempia tarinoita!

©EA