Apuvälineet ja vammaispalvelu

Naisella on korvantauskuulokoje.Kuulovamman hoitokeinona on kuulon kuntouttaminen kuulokojeella. Jos vahvimmallakaan kuulokojeella ei saada riittävää vahvistusta, voidaan harkita sisäkorvaistutehoitoa. Yksilöllisten kuulon apuvälineiden lisäksi kuulovammainen voi tarvita myös muita apuvälineitä, kuten lisälaitteita kuulokojeisiin tai kaulasilmukan.

Kuulovammaisten apuvälineistä suurin osa myönnetään terveydenhuoltolain 29 § lääkinnällisenä kuntoutuksena ja kuulokojeen myöntäminen on terveydenhuollon ammattilaisen tekemä hoitopäätös. Apuvälineiden myöntämistä säätelee terveydenhuoltolain lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta. Hoitopäätöksestä ei voi valittaa oikeuteen. Jos asiakas kokee, että apuvälineen saamisessa on ollut haasteita, hän voi tehdä asiassa muistutuksen tai kantelun.

Vuonna 2018 julkaistiin Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -opas, joka on tarkoitettu sekä apuvälinetyötä tekeville ammattilaisille että apuvälineitä tarvitseville asiakkaille. Oppaan tavoitteena on yhtenäistää apuvälineiden luovuttamisen käytäntöjä eri puolella Suomea. Oppaassa on lueteltuna eri vammoihin ja sairauksiin liittyvät apuvälineet apuvälineiden luokitusjärjestelmän mukaisesti.

Kuulemisen apuvälineet ovat oppaassa kuvattuna tarkemmin luvussa:
 22 06 Kuulemisen apuvälineet

Sen lisäksi kuulovammaisten apuvälineitä on kuvattu kohdissa:
22 18 30 Induktiosilmukkalaitteet
22 24 Puhelimen käytön ja telematiikan apuvälineet
22 27 Hälytys-, muistutus-, ja merkinantovälineet

Oppaassa on kuvattuna useimpien apuvälineiden osalta tilanteet, joissa apuväline yleensä luovutetaan. On kuitenkin hyvä huomata, että oppaan linjaukset ovat suosituksia ja jokaisen apuvälinettä tarvitsevan tilanne tulee arvioida aina yksilöllisesti ja tehdä yksilöllisiä apuvälineratkaisuja.

Suurin osa terveydenhuollon apuvälineistä myönnetään erikoissairaanhoidosta, kuten kuulokeskuksista. Kuulemisen apuvälineistä kommunikaattori, jota ei tarvitse sovittaa yksilöllisesti, myönnetään terveyskeskuksista tai sellaisen voi ostaa myös itse. Alueellisesti on kuitenkin tehty kokeiluja, joissa ikääntyneiden kuulokojesovituksiin liittyvistä käynneistä suurempi osa voidaan toteuttaa jo terveyskeskustasolla, audionomin ja/tai KNK-erikoislääkärin toimesta. Lisäksi terveyskeskuksissa voi olla kuulohoitajia / kuuloyhdyshenkilöitä, joilta saa tukea kuulokojeen käyttöön sekä apua kuulokojeiden huoltoon.

Valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet -oppaassa on lueteltu terveydenhuollon kuulemisen apuvälineiden lisäksi myös asuntoon saatavilla olevia kuulovammaisen apuvälineitä. Asuntoon tulevat apuvälineet myönnetään vammaiselle henkilölle vammaispalvelulain perusteella. Vaikeasti kuulovammaisella henkilöllä on oikeus saada kuulovammaisen hälytinjärjestelmä ja muita kiinteitä välineitä asuntoonsa. Vammaispalvelulain perusteella myönnettävien kuulovammaisen apuvälineiden osalta asiakkaan oikeusturva on vahvempi kuin terveydenhuoltolain perusteella myönnettävissä apuvälineissä. Asiakkaan tulee saada päätös kirjallisena ja hänellä on mahdollisuus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.

Lisätietoa aiheesta:
Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista
Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista

Kela myöntää ammatillisena kuntoutuksena kuulovammaisille opiskelijoille (7. vuosiluokasta eteenpäin) ja työikäisille kuulovammaisille kalliit apuvälineet (esimerkiksi FM-laite), jotka opiskelija tai työntekijä välttämättä tarvitsee selviytyäkseen opiskeluista ja työstä. Tavoitteena tulee olla työllistyminen ja työelämässä pysyminen.

Ammattitautitapauksissa apuvälineiden myöntämisestä vastaa vakuutusyhtiö ja niiden myöntämisessä noudatetaan tapaturmavakuutuskeskuksen tekemiä ohjeita:
Kuulon apuvälineiden korvaaminen

Apuvälinepalvelujen työnjaosta eri toimijoiden kesken löydät tietoa myös järjestöjen sosiaaliturvaoppaan taulukosta.

Kunnan järjestämät vammaispalvelut

Suomen voimassa oleva vammaispalvelulaki on vuodelta 1987. Sen uudistamista on tavoiteltu jo pitkään ja nykyinen hallituskin on luvannut viedä vammaispalvelulain uudistamisen loppuun. Laissa on uudistamista kaipaavia kohtia kuulovammaisten kannalta erityisesti asuntoon tulevien laitteiden osalta. Tekniikka on muuttunut paljon viime vuosina eikä vammaispalvelulain kirjaukset asuntoon tulevista kiinteistä laitteista ja välineistä enää kaikilta osin vastaa nykypäivän teknisiä ratkaisuja ja tarpeita.

Vammaispalvelulain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä. Lain toisessa pykälässä määritellään, että vammaispalvelulaissa vammaisena henkilönä pidetään henkilöä, jolla vamman tai sairauden johdosta on pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Vammaispalvelujen perusajatuksena on vastata vammaisen henkilön yksilöllisiin tarpeisiin ja sen tähden on olennaista kartoittaa vammaisen henkilön tarpeet ja tehdä hänelle palvelusuunnitelma. Kuulovammaisten palveluista vammaispalvelulain perusteella tulevat asuntoon kuuluvat apuvälineet (ks. kohta apuvälineet) ja kommunikaatio-opetus (viitottu puhe, viittomakieli, tukiviittomat ym.). Näiden lisäksi kunta voi myös myöntää vammaisen tarvitsemaa sopeutumisvalmennusta.

Kommunikaatio-opetuksen tavoitteena on, että vammaisella ja hänen lähipiirillään on yhteinen kommunikaatiotapa. Sen tähden kommunikaatio-opetusta voidaan antaa vammaisen henkilön lisäksi hänen lähipiirilleen. Opetusta voidaan järjestää yksilöllisenä opetuksena, perheopetuksena ja ryhmäopetuksena.

Kommunikaatio-opetusta haetaan vammaispalveluista. Hakemuksen liitteenä tulee olla suositus ja epikriisi, tai muu lausunto hakijan toimintakyvystä. Alla esimerkkinä Helsingin lomake:
Helsingin kaupungin hakulomake kommunikaatio-opetuksesta