Sisäkorvaistute

Mikä sisäkorvaistute on ja miten se toimii?

Sisäkorvaistute eli sisäkorvaimplantti on leikkauksessa asetettava kuuloapuväline henkilöille, joille vahvinkaan akustinen kuulokoje ei enää tuo riittävää apua kuulemiseen tai puheen erottamiseen. Istutejärjestelmä koostuu ulkoisista osista sekä leikkauksessa asetettavista sisäisistä osista.

Useimpien sisäkorvaistutemerkkien puheprosessorit muistuttavat ulkonäöltään perinteistä korvan taakse asetettavaa kuulokojetta. Sisäkorvaistutteen ulkonäkö eroaa kuulokojeesta siten, että korvan takana olevan puheprosessorin lisäksi viistosti korvan takana on myös pieni pyöreä lähetinkela. Lähetinkela välittää ääntä digitaalisessa muodossa ihon alle leikkauksessa asetettuun vastaanottimeen, jossa se pysyy kiinni magneetin avulla. Vastaanottimesta lähtee sisäkorvan simpukkaan kulkeva elektrodiketju, jonka avulla kuulohermoa stimuloidaan sähköisesti. Ääniaistimus syntyy sisäkorvaistutetta käyttävälle henkilölle, kun aivot tulkitsevat kuulohermoa stimuloivan sähkön ääneksi.

Mistä tiedän, sopisiko sisäkorvaistute minulle?

Mikäli kuulovaikeudet vaivaavat arjessa käytössä olevasta kuulokojeesta huolimatta, kannattaa ottaa yhteyttä kuulon kuntoutuksesta vastaavaan terveydenhuollon yksikköön ja pyytää heitä tutkimaan kuulon tilanne. Jos vahvimmallakaan akustisesti ääntä vahvistavalla kuulokojeella ei enää saada riittävää toiminnallista kuuloa, voi sisäkorvaistute olla seuraava kuulonkuntoutuksen vaihtoehto. Istutearvioon pääsemiseksi tarvitaan lähete yliopistolliseen sairaalaan, jossa myös sisäkorvaistuteleikkaukset tehdään. Istutekuntoutuksen aloittamisesta päättää yliopistollisen sairaalan moniammatillinen istutetiimi.

Ennen leikkauspäätöstä kuulo tutkitaan huolellisesti ja korvan rakenne selvitetään sairaalassa tehtävillä tutkimuksilla (esim. magneettikuvauksella tai tietokonetomografialla). Leikkaus tehdään yleensä yleisanestesiassa eli nukutuksessa, joten ennen leikkauspäätöstä varmistetaan myös muita yleiseen terveyteen liittyviä asioita. Tutkimukset tehdään, jotta voidaan varmistua siitä, että sisäkorvaistutekuntoutus on kullekin henkilölle sopivin kuulonkuntoutusmuoto.

Sisäkorvaistutekuntoutukseen hakeutuminen on aina henkilö-/perhekohtainen ratkaisu, joka edellyttää lääketieteellisen soveltuvuuden lisäksi myös omaa halua ja motivaatiota uuden kuulemistavan ja elektronisen apuvälineen käytön opetteluun.

Käytännön kokemuksia istutteen kanssa elämisestä saat halutessasi Kuuloliiton kouluttamilta CI-tukihenkilöiltä. Lisätietoa heistä löydät Vertaistuki ja vertaistoiminta -sivultamme >.

Sisäkorvaistutetta käyttävien lasten vertaistuesta löytyy tietoa sisäkorvaistutelasten valtakunnallisen yhdistyksen LapCI ry:n sivuilta >.

Mitä tapahtuu leikkauksen jälkeen?

Sisäkorvaistuteleikkauksesta kotiudutaan yleensä seuraavana päivänä, mutta sairausloma kestää usein noin kaksi viikkoa, tarpeen vaatiessa pidempäänkin. Korvassa saattaa olla jäännöskuuloa leikkauksen jälkeenkin, mutta on myös hyvä varautua siihen, että ennen istutejärjestelmän aktivointia leikatulla korvalla ei välttämättä kuule mitään. Läheisten ja mahdollisen työyhteisön kanssa kannattaakin jo etukäteen pohtia, miten tilanteessa kommunikoidaan. Noin neljän viikon kuluttua leikkauksesta sisäkorvaistute aktivoidaan ja istutejärjestelmä säädetään käyttäjälle sopivaksi.

Eri sairaaloilla on erilaisia käytäntöjä istutesäätöjen ajoittamisessa ja säätökerrat voivat vaihdella myös yksilöllisen tilanteen mukaan. Varsinkin alussa tarvitaan yleensä useita säätökertoja, mikä saattaa tarkoittaa useampaa matkakertaa asuinpaikkakunnalta sairaalalle. Säätöjen tarkoituksena on löytää käyttäjälle sopivin kuuntelualue eli saada laitteesta suurin mahdollinen apu kuulemiseen. Tämän lisäksi on tärkeää harjoitella kuuntelemista omatoimisesti säätökäyntien välillä, sillä aluksi aivojen on opeteltava tulkitsemaan uusia signaaleja, joita istute kuulohermoon lähettää.

Mitä sisäkorvaistutekuulolta kannattaa odottaa?

Sisäkorvaistutteen vaikutus ja siitä saatava hyöty vaihtelevat yksilöllisesti, mutta yleensä sillä saavutetaan hyvä toiminnallinen kuulo siten, että puheen ja ympäristön äänien kuuleminen sujuu arjessa. Suurin osa istuteleikatuista tuntee elämänlaatunsa paranevan ja kuulonsa tason kohentuvan huomattavasti, kunhan istutteen käyttöön on totuttu.

Istute ei kuitenkaan tee kuulosta ”normaalia”, ja kuunteluolosuhteilla on vaikutusta myös sisäkorvaistutteen kanssa kuulemiseen. Esimerkiksi hälyisissä paikoissa kuuleminen voi olla jatkossakin haastavaa. Uudella tavalla kuuntelemaan oppiminen saattaa viedä aikaa ja vaatia runsaastikin harjoitusta.

Kommunikoinnin tukena voidaan tarvittaessa käyttää esimerkiksi huuliolukua, kirjoitustulkkausta tai viitottua puhetta.

Mitä sisäkorvaistute maksaa?

Kuten muukin erikoissairaanhoito Suomessa, on sisäkorvaistutekuntoutus istutetta käyttäville henkilöille suurelta osin maksutonta. Kulut muodostuvat poliklinikkamaksuista, istutteessa käytettävistä virtalähteistä (paristoista ja/tai akuista) sekä omavalintaisista lisälaitteista tai apuvälineistä (esimerkiksi uimasuojista).

Paristot ja akut ovat maksuttomia alle 18-vuotiaille.

Sisäkorvaistutteet Suomessa

  • Suomessa ensimmäiset yksikanavaiset sisäkorvaistutteet asennettiin 1980-luvulla.
  • Ensimmäinen nykyisen kaltainen monikanavainen istute asennettiin aikuiselle 1995, ja samana vuonna asennettiin ensimmäinen istute myös kahdelle kuulonsa menettäneelle lapselle.
  • Ensimmäinen syntymästä asti kuulovammainen suomalaislapsi implantoitiin ulkomailla vuonna 1995 ja Suomessa pari vuotta myöhemmin vuonna 1997.
  • Kaikkiaan Suomessa on vuoden 2017 loppuun mennessä tehty arviolta yhteensä noin parituhatta sisäkorvaistuteleikkausta.
  • Valtaosa sisäkorvaistuteleikkauksista tehdään Suomessa aikuisille.

Vuosina 2016–2018 Kuuloliitossa käynnissä olevasta CI-tukiverkosto-projektista voit lukea lisää Ohjelmat (ja projektit) -sivulta >.

 

Lähteitä:

Blomberg, Kukka-Maaria ja Lonka, Eila (2010): Sisäkorvaistutetta käyttävien aikuisten elämänlaatu. Puhe ja kieli 30:4, sivut 233–248.

Dietz, Aarno; Willberg Tytti; Sivonen, Ville; Aarnisalo, Antti (2018): Sisäkorvaistute – kokeellisesta hoidosta arkipäivän kuntoutukseksi. Lääkärilehti 9/2018, sivut 570–575.  Artikkeli on luettavissa tästä.

Hallberg, Lillmor R.-M. ja Ringdahl, Anders (2004): Living with cochlear implants: experiences of 17 adult patients in Sweden. International Journal of Audiology 43:2, sivut 115–121.

Kokkonen, Jukka; Mäki-Torkko, Elina; Roine, Risto P. ja Ikonen, Tuija S. (2009): Vaikea-asteisen kuulovian kuntoutus molemminpuolisen sisäkorvaistutteen avulla. Suomen lääkärilehti 17/2009, s. 1567–1577.

Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto ry:n ja LapCI ry:n tieto- ja vertaistukiportaali Kuuloavain.fi osoitteessa https://www.kuuloavain.fi/.

Lonka, Eila (2014): From silence to sounds. Outcomes of cochlear implantation in Finnish adults and children. University of Helsinki, Institute of Behavioural Sciences. Studies in Speech Sciences 61.

Sume, Helena (2008): Perheen pyörteinen arki: sisäkorvaistutetta käyttävän lapsen matka kouluun. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 334, Jyväskylän yliopisto. Julkaisu on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3200-8.