Blogit

Päiväni murmelina

Kirjoittaja: Kuuloliiton erityisasiantuntija Jukka Rasa

Elokuvassa Päiväni murmelina (Groundhog Day, 1993) Bill Murrayn esittämä sääankkuri Phil Connors lähetetään tekemään juttua Punxsutawney-nimiseen paikkaan kaupungin vuosittaisesta murmelipäivästä. Perinteen mukaan jos murmeli herää murmelipäivänä ja näkee varjonsa, talvi jatkuu.

Bill juuttuu kuvaajansa Larryn (Chris Elliot) ja kuvankauniin tuottajan Ritan (Andy McDowell) kanssa lumimyrskyn takia tähän tuppukylään ja herää joka aamu samaan päivään. Kaikki tapahtumat alkavat toistua samanlaisina päivä toisensa jälkeen, ainoastaan Billin omat reaktiot tapahtumiin muuttuvat.

Aamulla herätessä kelloradiosta tulee sama biisi ”I Got You Babe” ja samat uutiset, aamiainen hotellissa alkaa aina samalla keskustelulla, Bill kohtaa ulkona saman vanhan kaverinsa, joka myy vakuutuksia, astuu samaan vesilammikkoon – samat tapahtumat joka päivä.

Kuvakaappaus elokuvasta Päiväni murmelina
Suomessa ei ole murmeleita muualla kuin Korkeasaaressa ja sääennusteetkin syntyvät ansiokkaasti Anniina Valtosen ja Kerttu Kotakorven tekeminä. Tänä talvena täällä Espoossa eivät lumimyrskyt ole laittaneet elämää sekaisin. Ja päivät ovat olleet jokainen omanlaisiansa.

Koronavirus on nyt jyllännyt tosissaan kolmatta viikkoa ja myllännyt suomalaistenkin elämää. Omalla työpaikallani Kuuloliitossa ovat kaikki enemmän tai vähemmän etätöissä. Etätyöpäivät voivat olla hyvinkin toistensa kaltaisia.

7:15

Etätyöpäivän aamuna herään vähän myöhemmin kuin jos olisin menossa työpaikalle. Kun ei tarvitse matkustaa 50 minuuttia bussilla ja junalla päästäkseen konttorille, voi osan siitä ajasta käyttää nukkumiseen.

7:35

Ensin kissoille ruokaa ja sen jälkeen on vuorossa aamumurot, vaimoni sekoittamaa ja paahtamaa herkullista mysliä, rusinoita ja maitoa. Murojen kanssa luen Hesaria läppäriltä. Tärkeimmät uutiset – mikä on tilanne koronaviruksen kanssa – ja sarjakuvat. Ja tietenkin se sääennuste tuleville päiville.

8:10

Tietokone auki. Kalenteri auki. Työtiedostot auki. Ja sitten päivän töihin. Katso Yammerista, mitä esihenkilöt ovat täksi päiväksi keksineet. Katso sähköposti. Kirjoita Blog.

10:00

Nyt pitää saada kahvia! Laitan vaimolleni ja itselleni kupin kahvia. Yksi naapurin tytön leirikoulunsa hyväksi kauppaamista suklaapalleroista kahvin kanssa. Työt jatkuvat kahvinjuonnin lomassa.

12.30

Nyt pitää syödä. Jääkaapista löytyy edellisen viikonlopun tähteitä, joista vaimoni kanssa koostamme annokset mikrossa lämmitettäväksi. Etätyöpäivänä ei paljoa ruokailuun aikaa tuhlata.

13:00

Takaisin töiden pariin. Tietokone on jo auki. Samoin työtiedostot ja sähköposti. Yammeri pitää kuitenkin vilkaista, onko työkavereilta tullut uusia kommentteja.

Ja tätä samaa rataa vielä muutama tunti.

15:46

Työpäivä on täysi.

Päivän rutiinit toistuvat päivästä toiseen lähes yhtä samanlaisina kuin sääankkuri Billillä Punxsutawneyssä. Erona tässä on vain se, että Bill ei tietänyt, pääseekö hän aikasilmukasta ikinä pois. Meillä sen sijaan on toivoa koronaviruksen kanssa. Selvisimmehän me espanjantaudista (1918 – 1919), aasialaisesta (1957) ja honkongilaisestakin (1968).

Kuvakaappaus elokuvasta Päiväni murmelina

Elokuvassa Bill oli melkoisen itsekeskeinen ja vähän töykeäkin tyyppi. Saman päivän eläminen aina uudestaan ja uudestaan oli selvästikin tarkoitettu Billille opetukseksi. Pitää oppia ottamaan toisetkin huomioon.

Lopulta koitti uusi aamu. Aikasilmukka oli katkennut. Bill löytää viereltään Ritan ja ymmärtää rakastavansa tätä. Elokuva päättyy onnellisesti. Viisi tähteä. (Kun elokuvassa on onnellinen loppu, saa se aina ylimääräisen tähden arvostelussani!)

Kuvakaappaus elokuvasta Päiväni murmelina

Koronaviruksen myötä olemme me täällä Punxsutawneyä helpommin lausuttavassa paikassakin oppineet ottamaan toisiamme huomioon. Vapaaehtoiset roudaavat kauppakasseja niille, jotka eivät voi lähteä kauppaan, autonrengasliikkeet hakevat ilmaiseksi karanteenissa olevien ikä-ihmisten autoja renkaanvaihtoon, lasten iloksi laitetaan parvekkeelle ja ikkunoihin nalleja, joita he voivat ulkoilun piristeeksi bongailla.

Vaikka me olemmekin nyt täällä Uudellamaalla jumissa tiesulkujen sisällä, toivoa kuitenkin on. Ja ehkä jotain tästä yhteisöllisyydestä jää mieleen vielä senkin jälkeen kun elämä palautuu normaaliin uomaansa korona-pandemian laannuttua.

Kuvat kuvakaappauksena elokuvasta Groundhog Day (Columbia Pictures, USA 1993).