Blogit

Presidentti Tarja Halosen blogikirjoitus esteettömyydestä

Presidentti Tarja Halosen blogikirjoitus 17.12.2018

Esteettömyydestä

Puhuttaessa esteettömyydestä useimmat ihmiset käsittävät sen koskevan fyysistä liikkumista. Paljonhan siinäkin on tekemistä!  Eipä tarvitse olla kuin lastenvaunuja työntävä aikuinen Helsingin talvessa, niin tietää, mitä ovat fyysiset esteet. Lumet aurataan ainakin pääkaupungissamme lähes säännönmukaisesti pois vain ajoradalta. Siinä ne lumet sitten jököttävät suojatielle pyrkivän jalankulkijan haasteena. Saati sitten jos kyseessä on pyörätuolia käyttävä tai muutoin liikuntaesteinen ihminen, niin haasteita löytyy kesät talvet.

Näkövammaisella on koko joukko esteitä liikkumisen tai muun osallistumisen suhteen. Sen ulkopuolinenkin havaitsee helposti. Kuulovamma on puolestaan siitä salakavala este, ettei sitä ulkopuolinen aina huomaa, ellei sitä hänelle kerrota. Ja sehän on monelle suomalaiselle vaikeaa, kun on aina opetettu, ettei itsestään saa tehdä liian suurta numeroa.

Vaikeudet voivat alkaa jo koulussa. Jos opettaja ei tiedä tai muista, että joku tai jotkut hänen oppilaistaan kuulevat huonosti, voi opettajan vapaamuotoinen kävely luokassa haitata kuulovammaisen opiskelijan kykyä seurata opetusta, kun ääni vaihtaa paikkaa opettajan liikkuessa. Pienen lapsen vanhempien tulee rohkeasti kertoa tilanteesta, tai nuoren ollessa kyseessä, kannustaa häntä itseään ottamaan asia esille.

Puhujan tapa kääntää päätään poispäin puhuessaan, voi tuntua pieneltä ujostelulta. Se on kuitenkin suuri este kuulovammaiselle keskustelukumppanille. Siitäkin kannattaa sanoa kaverille.

Itselläni on vasemman korvan kuuloluiden nyrjähdys koetettuani väkisin puhaltaa auki lentomatkan aikana tukkoon mennyttä korvaa. Tiedän varsin hyvin kuinka helposti läheisetkin työtoverit saattavat unohtaa, että kannattaa kuiskata oikeaan korvaan, jos olen unohtanut kuulolaitteen kotiin.

Kuulolaitteiden kehitys on ollut viime vuosina nopeaa. Laitteet ovat yleisesti ottaen keventyneet ja tulleet mukavammiksi käyttää. Uusimpaan teknologiaan siirtymistä estää enintään raha.

Asenteet ovat modernisoituneet hitaammin. Kuulolaitteiden käytössä on edelleenkin parantamisen varaa. Nykyistä paljon useammat voisivat nauttia kuulostaan, olla helpommin sosiaalisia ja olla paremmassa turvassa liikenteessä hyvän kuulolaitteen avulla, mutta sen käyttöä ujostellaan.

Sairausvakuutuskin voisi tulla nykyistä paremmin vastaan kuulolaitteen korvaamisessa. Olisi kansanterveydellinen etu yllyttää ihmisiä käyttämään ajoissa kuulolaitetta ja tukea sen hankinnassa, jolloin kyky kuulla säilyisi paremmin. Ei pidä pinnistellä viimeiseen asti huonon kuulon varassa. Laitteen hankkimisen lykkääminen on huonoa säästämistä.

Aina ei myöskään jakseta tai viitsitä käyttää jo hankittua apulaitetta. Olen itsekin syyllistynyt tähän syntiin, vaikka tiedän kuulolaitteen säännöllisen käytön olevan kuulokykyyni myönteisesti vaikuttava asia. Mutta on myös tilanteita, joissa kuulolaitteen käyttö on hankalaa ja jossa äänten hillintä olisi viisaampaa. Esimerkiksi vesijumpassa taustamusiikki mielestäni pikemminkin sotkee kuin helpottaa liikesarjojen suorittamista. Samanlaisia tilanteita tulee muuallakin vastaan, kun taustamusiikista on tullut tavanomainen asia etenkin kaupunkiyhteisössä. Mitäpä jos käyttäisimme musiikkia vain silloin, kun siitä on todella iloa.

Myös kuurouden kohdalla meillä muilla on tietynlainen asennevamma. Kuuro ihminen osaa nykyään useimmiten viittoa sanottavansa. Kommunikaation esteenä on silloin tulkin puuttuessa yksinkertaisesti se, että minä en osaa viittomakieltä, kuten en osaa japaniakaan. Yksi lapsenlapsistani asuu Englannissa. Hän käy lastenkerhossa, jossa on myös kuulovammaisia. Kaikille lapsille opetetaan viittomien alkeet yhteistyön lisäämiseksi.

On ollut itsellenikin mielenkiintoisia tilanteita, kun me puhumme sekaisin suomea ja englantia ruokapöydässä ja sitten tuli kysyttyä tältä nelivuotiaalta molemmilla kielillä, haluaako hän lisää maitoa. Nuori neiti katsoi meitä hetken tarkasti ja vastasi sitten meille aikuisille viittomalla. Viittomakielen alkeet voisivat kuulua yleissivistykseen! Koskaanhan ei voi tietää, minkälaisia tilanteita tulee eteen!

Toinen toisemme ymmärtäminen on hyvän yhteiskunnan pohjarakenne. Siihen tarvitaan meidän kaikkien kiinnostusta. Kannattaa miettiä, miten itse kukin voi poistaa esteitä kanssakäymiseltä. Etenkin täällä Suomessa on hyvä muistaa, että kun väestö vanhenee, tulee yhä enemmän ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea täyden osallistumisen aikaansaamisessa. Itsenäisyyden säilyttäminen ja osallistumiseen kannustaminen on kaikkien etu.

Eduskuntavaalit ovat keväällä. Pidetään asioita esillä ja tehdään hankalia, mutta hyödyllisiä kysymyksiä.


Presidentti Tarja Halonen

Kuva: Lasse Keltto