- Meitä kuunneltiin ja asiamme ymmärrettiin, toteaa puheenjohtaja Antero Penttinen. Yhtiöiden edustajat esittivät kuitenkin tutun kysymyksen: Kuka maksaa? Yle lähtee siitä, että tekstityksestä koituvat lisäkustannukset on rahoitettava lisäresursseilla, joihin nykybudjetissa ei ole rahaa.
Kaupallisten kanavien edustajat lähtivät siitä, että tekstitys on (vain) julkisen palvelun eli Ylen asia. EU:n AV-direktiivi ja erityisesti YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimus lähtevät kuitenkin siitä, että ohjelmat on tekstitettävä, eikä tee eroa kaupallisten ja muiden toimijoiden välillä, korostaa Kuuloliiton lakimies Pamela Sarasmo.
Kuuloliitto luovutti kuulemistilaisuudessa valiokunnalle lausuntonsa Yleisradion toimintakertomuksesta. Liitto olisi toivonut, että kuulovammaisille tarjottavista palveluista ja ohjelmatekstityksestä olisi kerrottu Yleisradion toimintakertomuksessa nykyistä enemmän. Lisäksi kertomuksessa mainittu tekstitysprosentti ei liiton mielestä anna oikeaa kuvaa tämän hetkisestä tekstitystilanteesta. 30 prosenttiin päästään, kun otetaan huomioon vain tietyt ohjelmat kokonaistarjonnasta. Tekstityksen ulkopuolelle jäävät urheilu-, musiikki- ja lastenohjelmat.
Kuuloliiton mielestä tällainen rajaus pitäisi poistaa, koska näiden ohjelmien osuus kanavien koko ohjelmistosta on merkittävä. Varsinkin se, että lasten ohjelmia ei tekstitettäisi, tuntuu hyvin oudolta. Kuulovammaiselle lapselle nimenomaan tekstitys olisi ensi arvoisen tärkeä apu ohjelmien seuraamisessa. Koska Yleisradion yhtenä erityisenä tehtävänä on painottaa lapsille suunnattuja ohjelmia, liitto näkee syrjivänä sen, että kuulovammaiset lapset jäävät niiden ulkopuolelle.
Lausunto löytyy kokonaisuudessaan:
Lausunnot ja kannanotot
Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö:
Valiokunnan mietintö 24/2009
Tarja Valjus (tarja.valjus
kuuloliitto.fi), 21.11.2009
© Kuuloliitto ry
