Kuulontutkimus ja audiogrammi

Kuulontutkimuksessa piirretään kuva kuulokäyrästä. Kuulokäyrä (=audiogrammi) on kuulontutkimuksen tulos. Se kertoo hiljaisimman äänen, minkä eri äänen korkeuksilla (Hz) kuulee.

Äänen voimakkuuden aistiminen riippuu äänenpaineesta. Ihmisen korva on erittäin herkkä paineen vaihteluille. Kuulon mittauksissa käytetään asteikkoa, jossa 0 desibeliä (dB) merkitsee äänenvoimakkuutta, jonka normaalikuuloinen juuri ja juuri kuulee. Tällöin puhutaan kuulokynnyksestä. Kuulokynnys mitataan 125 - 8000 Hz, mistä määritellään puhealueen kuulokynnys. Tämä tarkoittaa 500, 1000, 2000 ja 4000 Hz:n kuulokynnysten keskiarvoa mitattuna paremmasta korvasta.

Kuulontutkimuksessa tutkittava kuuntelee voimakkuudeltaan ja taajuudeltaan erilaisia ääniä. Normaalikuuloisuuden rajana pidetään 10 - 20 dB:n kuulon tasoa. Jos puhekuulon kynnystaso on laskenut n. 30 dB, puhutaan sosiaalisen kuulemisen rajasta. Tällöin henkilöllä on vaikeuksia seurata keskustelua ja osallistua siihen. Kuulotason ollessa 60 - 65 dB henkilö kuulee ja ymmärtää puheen noin metrin etäisyydeltä. Tätä kutsutaan puhekuulon rajaksi. Kuurouden rajana voidaan pitää 85 - 90 dB.

Esimerkkeinä puheen kuuluvuuden äänitasoista yhden metrin etäisyydeltä ovat esim. kuiskaus n. 40 dB, tavallinen puheääni n. 60 dB ja huuto n. 85 dB. Ääni vaimenee etäisyyden kasvaessa äänilähteestä. Mittauksilla haetaan kummankin korvan kuulon kynnystaso eli pienin kuultava ääni eri taajuuksilla.

Audiogrammilomakkeelle merkitään saadut kynnykset eli kuulokäyrä, oikeasta korvasta punaisella (-o-) ja vasemmasta sinisellä ( -x- ). Tutkittava kuulee audiogrammilomakkeelle merkittyjen käyrien alapuolella olevat äänet. Kuulovamman vaikutus riippuu siitä, millä taajuusalueella vamma on.

Perusääni tarkoittaa niitä puheen elementtejä, joiden perusteella esim. tunnistetaan puhuja. Vokaaleilla on laaja taajuusalue ja suurempi äänenvoimakkuus kuin konsonanteilla. Vokaaleihin verrattuna frikatiiveilla f, h, s ja klusiileilla k, p, t on pienempi äänenvoimakkuus.

Puheessa kuulolla vaikeasti eroteltavia äänteitä ovat paitsi korkeataajuiset myös sellaiset, jotka eivät näy helposti huulilta, vaan muodostetaan suun sisällä (d, g, h, j, k, l, r, s) ja sellaiset, jotka kuulostavat samanlaisilta (n-l, i-y, m-n-ng, ...).

Audiogrammiesimerkki. Ilma- ja luujohtokuulo:
Audiogrammi luu- ja ilmajohto

Audiogrammiesimerkki. Meluvamma:
Meluvamma

Audiogrammiesimerkki. Molemminpuoleinen, johtumistyyppinen kuulovika:
Molemminpuoleinen, johtumistyyppinen kuulovika

Audiogrammiesimerkki. Molemminpuoleinen sisäkorvatyyppinen kuulovika:
Molemminpuoleinen, sisäkorvatyyppinen, epäsymmetrinen kuulovika (esim. Menieren tauti)

Audiogrammiesimerkki. Molemminpuoleinen, sisäkorvatyyppinen, epäsymmetrinen kuulovika (esim. Menieren tauti):
Molemminpuoleinen sisäkorvatyyppinen kuulovika

© Kuuloliitto ry