Kuuleminen

Kuulo on kyky havainnoida ääntä. Korvien kautta ääni välittyy aivoihin. Korva on ihmisen kuulo- ja tasapainoelin. Korva välittää ärsykkeitä äänistä sekä pään ja vartalon asentomuutoksista.

Korva jakautuu ulko-, väli- ja sisäkorvaan. Ulkokorvan muodostavat korvalehti ja korvakäytävä, jotka siirtävät ilman ääniaallot tärykalvon värähtelyiksi. Välikorva on ohimoluussa sijaitseva ilmatäytteinen ontelo, joka alkaa tärykalvosta. Välikorvassa sijaitsevat kuuloluut: vasara (malleus), alasin (incus) ja jalustin (stapes). Ääni kulkee tärykalvosta kuuloluiden kautta eteisikkunaan, joka erottaa väli- ja sisäkorvan. Lopulta ääni välittyy sisäkorvassa olevaan nesteen täyttämään kuuloelimeen, simpukkaan.

Ääni saa simpukassa olevan basilaarikalvon värähtelemään. Simpukka muuttaa ääniaallot hermoärsykkeiksi. Värähtely liikuttaa kuuloreseptorisoluja, ja solujen värekarvojen osuessa yläpuolellaan olevaan katekalvoon lähtee kuuloreseptoreista kuulotasapainohermoa pitkin hermoimpulssi isoaivokuoren kuuloalueelle. Mitä matalampi ääni, sitä pidemmälle se kulkee simpukassa. Nämä impulssit välittyvät kuulohermosäikeiden kautta aivokuorella sijaitsevaan kuulokeskukseen, jossa syntyy kokemus äänestä ja sen ominaisuuksista.

Korvan rakenne


Korvan rakenne

Kuvalähde: Cochlear Nordic Ab

© Kuuloliitto ry