Ikäkuulo - mitä se tarkoittaa?

Iän mukanaan tuoma huonokuuloisuus on yksi yleisimmistä iän myötä lisääntyvistä terveysongelmista.

Ikäkuulo on yleisnimi iän mukana ilmeneville sisäkorvan ja kuulohermon rappeutumismuutoksille. Ikääntymisestä johtuvaa kuulon heikkenemistä ei voida parantaa lääkkeillä eikä leikkauksella. Yli 75-vuotiaista jopa kahdella kolmasosalla on kuulovaikeuksia, ja heistä kolmannes tarvitsee kuulon kuntoutusta.

Kuulon heikkeneminen on aina yksilöllistä – toisilla kuulo alkaa heikentyä jo 60-vuotiaana, toiset taas säilyttävät kuulonsa korkeaan ikään asti. Perinnölliset tekijät vaikuttavat kuulon heikentymiseen. Myös ulkoiset tekijät, kuten melualtistus ja yleissairaudet, vaikuttavat kuuloon.

Kuulon heikkeneminen alkaa niin vähitellen, ettei sitä itse välttämättä huomaa. Aluksi kuulo alenee korkeilta taajuuksilta. Tällöin henkilöllä on vaikeuksia kuulla heinäsirkkojen siritystä, lintujen laulua tai ovikellon ja puhelimen soittoa.

Ikähuonokuuloisuudelle tyypillistä on myös sanojen erotteluvaikeudet. Henkilö saattaa kuulla puheen, mutta ei saa yksittäisistä sanoista selvää. Vaikeudet aiheutuvat siitä, että vokaalit kuuluvat voimakkaampina kuin konsonantit. Äänteet sekoittuvat ja alkavat muistuttaa toisiaan tai jäävät kokonaan kuulumatta. Tällaisessa tapauksessa on vaikea erottaa toisistaan sellaisia sanoja kuin tappi, tatti ja patti. Tämä tekee vaikeaksi seurata keskustelua ja voi johtaa väärinymmärryksiin.

Kuulon heikkenemisen aiheuttamiin ongelmiin ei tarvitse tyytyä eikä niitä myöskään tarvitse hävetä. Kuulontutkimusajan voi varata oman paikkakunnan terveyskeskukseen tai yksityislääkärille.

Ikäkuulo

Etkö löytänyt etsimääsi näiltä sivuilta?
Kysy kuulosta verkkolomakkeella

Tutustu myös esitevalikoimaamme:
Materiaalipankki

© Kuuloliitto ry